Kielen kautta menneisyyden ajatteluun PDF

Kielen kautta menneisyyden ajatteluun - Konstruktivismissa tutkija ymmärtää tiedon suhteellisena ja tutkijasta riippuvaisena siten, että tieto muodostuu tutkimusprosessissa, jossa tutkija aktiivisesti tuottaa tieteellistä tietoa - Näin ajatteleva tutkija tulkitsee lähdeai...

Kielen kautta menneisyyden ajatteluun - Konstruktivismissa tutkija ymmärtää tiedon suhteellisena ja tutkijasta riippuvaisena siten, että tieto muodostuu tutkimusprosessissa, jossa tutkija aktiivisesti tuottaa tieteellistä tietoa - Näin ajatteleva tutkija tulkitsee lähdeaineistoja ja niiden sisältämää tietoa sekä pitää historiantutkimusta luovana prosessina - Sosiaalisen konstruktionismin mukaan tieto ja todellisuus sekä niiden rakenteet ja niihin kuuluvat ilmiöt muodostuvat sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa - Toisin sanoen tieto ja todellisuus ovat kulttuurillisesti ja yhteisöllisesti takennetuuja, ja kieli on yksi keskeisistä välineistä, joilla tietoa ja todellisuutta tuotetaan - Yksinkertaistetusti ilmaisten näistä ensimmäisessä tiedon tuottaja on tuktija, jälkimmäisessä kuka tahansa - Sosiaalista konstruktionismia edustava tutkija on sen vuoksi kiinnostunut siitä, miten ihmiset ovat omalla kielenkäytöllään ja toiminnallaan tuottaneet maailmaa ja omaa ympäristöään koskevaa tietoa ja antaneet asioille merkityksiä - Dekonstruktiossa tutkija taas lähtee siitä, että kulttuurisesti tuotetuissa teksteissä ei ole yksiselitteisiä merkityksiä, vaan ne ovat aina tulkinnallisia - Kiinnittämällä huomiota tekstin ja sen rakenteiden vastakohtaisuuksiin ja ristiriitaisuuksiin tutkijan on mahdollista lukea tekstistä tai muusta kulttuurin tuotteesta piileviä näkökulmia ja merkitysrakenteita. - Näin tehdään myös historiantutkimuksessa, josas historoitsija tuottaa kirjallisten lähteiden pohjalta tulkinnan menneisyydestä - Kaikkia edellä mainittuja teoreettisia käsitteitä käytetään akateemisessa ja varsinkin ei-akateemisessa keskustelussa joustavasti: ne ymmärretään käyttäjän mukaan hieman eri tavoin - Kuten tieteellisessä tutkimuksessä yleensäkin on siedettävä menetelmien epävarmuutta: tutkimuksen alussa ei voida tietää millainen tutkimusmenetelmien yhdistelmä aiheessa lopulta parhaiten toimii. - Tietoisuus politiikan kielellisestä ja diskursiivisesta luonteesta vahvistui aatehistorian eri suuntauksissa 1960-luvulta lähtien ja kielen analyysi on niin poliittisen ajattelun historian kuin käsitehistoriankin tutkimuksessa noussut hallitsevaan asemaan. - Käsitehistoria keskittyy tarkastelemaan laajemmin sitä, mitä menneisyyden poliittisessa, yhteiskunnallisessa j atieteellisessä tai kulttuurillisessa keskustelussa oli yleensä mahdollista sanoa ja siten mitä kielellä oli mahdollista polittisesti tehdä - Perinteisessä polittisessa historiassa ja pääosin myös yhteiskuntahistoriassa tutkimuksen painopiste on pysynyt selvemmin aineellisen todellisuuden, toiminnan ja rakenteiden rekonstruoinnissa, ennallistamisessa eivätkä ne niinkään keskity sosiaalisten, kulttuuristen, kielellisten ja diskursiivisten konstruktioiden analyysiin - Käsitehistoria ei ole pelkkää sanahistoriaa. Toisin kuin tavanomaisia sanoja, keskeisiä polittisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia käsitteitä ei ole mahdollista kattavasti määritellä. - Diskurssilla tarkoitetaan yleisesti kirjoitettua ja puhuttua viestintää. keskustelu, puhetapa - Diskurssin määrittely on riippuvainen tutkijan suuntautumisesta, tutkimusperinteestä ja tieteenalasta. Voidaan määritellä ainakin kolmella tavalla: - 1) Merkityksenmuodostusprosessina - 2) käsitteellisenä karttana - 3) hallitsevana tietomuodostelmana - Diskurssi määritellään melkeimpä miksi tahansa sosiaaliseksi merkitysten tuotannoksi, jossa jollekkin asielle muotoillaan merkityksiä vuorovaikutteisesti - Historiatietoinen eli menneisyyden asiayhteydet huomioiva diskurssianalyysi - Diskurssilla viitataan usein vain puheeseen jostakin aiheesta tai keskusteluun, joka liittyy lähiluettavana olevaan tekstiin, ja tutkimus toteutetaan lukemalla keskusteluja valituista lähteistä ilman, että varsinaisen diskurssin luonnetta tarkemmin analysoitaisiin. - Tutkijoilla on kuitenkin poikkeavia lähtökohtia - Diskurssien tutkimuksen suuntaukset - Etnografinen, puhujat ymmärretään kulttuureinsa tulkeiksi ja tuottajiksi, joita rajoittavar ympäröivän yhteisön ja sen sosiokulttuuristen rakenteiden ja merkitysten muodostavat kontekstit - Diskurssieettinen, sääntöjen ja mallien eli normien tulee olla julkisesti ja diskursiivisesti puolustettavia, jotta ne voivat olla vakuuttavia. Siihen tukeutuvat suuntauksen mukaan diskurssit ymmärretään merkityksinä, jotka tuotetaan vapaiden ja oikeutettujen yksilöiden välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Yhtäläisyyksiä keskusteluanalyysin kanssa - Diskurssianalyysi, (pohjatuu johki michelii) tuotannnon pohjautuvan diskurssianalyysin keskeisenä tutkimuskohteena ovat yleensä institutionaalinen tai muu rakenteistunut valta ja sitä tuottavat kielenkäyttötavat. Sen vuoksi suuntauksessa ei yleensä kiinnitetä huomiota yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa sosiaalista todellisuutta tuottaviin diskursseihin, mutta toisaalta diskurssit ymmärretään historiallisina, ajassa muotoutuvina ja menneisyyttä mukanaan kantavina, mikä sopii yhteen historiantutkimuksen tavoitteiden kanssa. - Narratiivia eli kertomusta on luonnehdittu diskurssin laajaksi muodoksi. - Siinä yksittäiset lauseet järjestyvät keskenään merkityksiä saavaan tiettyyn muotoon - Keskeinen piirre on, että sillä on alku, keskikohta ja loppu - Narratiivilla voidaan esimerkiksi poliittisessa ja mediakeskustelussa tuottaa keskinäistä järjestystä ja suhteita asioihin, joilla ei välttämättä ole mitään yhteyttä toisiinsa - Narratologiassa kielenkäyttö ymmärretään lähtökohdiltaan poliittiseksi eli se pyrkii vaikuttamaan  - Tavoitteena taivutella lukija tai kuulija hyväksymään kirjoittajan tai puhujan omat näkemykset Diskurssianalyyttinen historiantutkimus - Diskurssianalyyttiselle historiantutkimukselle ovat tyypillisiä seuraavanlaiset tutkimuskysymykset: Miten historialliset toimijat - instituutiot tai eri asemissa olleet ihmiset - kertovat itsestään ja asemastaan sekä kuvaavat suhdettaan aikansa ilmiöihin tai ihmisryhmiin? - Yleisen määritelmän mukaisesti diskurssianalyysi on puhutun tai kirjoitetun kielen tutkimusta - Diskurssianalyysissä tarkastellaan sitä, miten merkityksiä tuotetaan tietyissä tilanteissa, asiayhteyksissä tai ympäristöissä - Diskurssianalyysissä voidaan tutkia kielenkäytön tarkoitusperiä tai vaikutuksia - Miksi sanotaan niin kuin sanotaan tai mitä kielellä halutaan saada aikaan - Diskurssianalyyttista historiantutkimusta - kuten kaikkea historiantutkimusta - säätelevät aineistot ja niiden saatvauus - Mitä pidemmälle menneisyyteen mennään, sitä vaikeampi on jäljittää eri toimijaryhmien tuottamia diskurssrja tai osallistumista laajemiin diskursseihin - Puheen ja puheen vastaanottajien tai keskustelijoiden suhde sisältää aina jännitteitä ja hierarkkisia eroja - Mutta suhteeseen vaikuttavat myös puhetilanneta ympäröivä yhteiskuntajärjestelmä ja muut yhteiskunnan ja kulttuurin kontekstit. - Joku Foucalr-äijä - Etsi vaihtoehtoja sellaiselle historiantutkimukselle, joka pyrkii osoittamaan suuria, jatkuvia ja yhtenäisiä kehityskulkuja - Kutsui diskurssia puhetavaksi, mutta se ei tarkoittanut hänelle täysin samaa kuin kielitieteilijät ja kulttuurintutkijat rinnastuksella tarkoittavat. - Käytti historiantutkimuksen menetelmästään myös genealogian käsitteitä - Määritteli genealogian kielellisesti rakentuvan tiedon ja valtakäytäntöjen historiallisen yhteennivoutumisen tutkimukseksi  - Vaikka diskurssin puhujat - kuten viranomaiset, asiantuntijat, papit, opettajat jne. nähdään kohdetta muotoileviksi subjekteiksi, heitäkin tarkastellaan ennen kaikkea sen kautta, miten he asemoitumat joksikin diskurssin avulla ja siihen kytkeytyvien valtasuhteiden ja asemien mukaisesti. Käsitehistoria tutkimusasenteena - Käsitehistorian tutkijaa kiinnostavat niin käsitteiden yleinen käyttö yhteisöissä kuin yksittäisten keielenkäyttäjän erityiset tarkoituksetkin - Yhteisön tasolla tutkija kysyy, miten tekstin tai keskustelun keskeiset käsitteet ovat tulleet käyttöön, mitne ne ovat yleistyneet ja vakiinnuttaneet asemansa, miten niihin liitetyt merkitykset pvat muuttuneet, millaisia kiistoja niiden oikeasta käytöstä ja merkityksestä on käyty ja millaisia vastakäsitteitä ja synonyymejä niille on esiutetty. - Yksittäisen kielenkäyttäjän tapauksessa on tärkeää ymmärtää, mitä hän jollakin käsitteellä tarkoitti - Tutkijan huomio kohdistuu käsitteen käyttäjän retoriikkaan eli niihin kielellisiin keinoihin, joita puhuja tai kirjoittaja hyödynsi vaikuttaakseen yleisönsä käsityksiin - Mitä ne paljastavat käsitteen käyttäjän asenteista ja mielipiteistä? Mitä käsitteisiin liitettyjä, eri aikoina kerrostuneita merkityksiä käyttäjä kierrätti, mitä määritteli uudelleen ja mitä kyseenalaisti ja miksi? - Käsitehistoriaa siis kiinnostaa pitkän aikavälin merkitysten muutos yhteisössä, yksilöllinen toiminta ja näiden vuorovaikutus. - Kielellinen muutos kumpuaa yleensä yhteiskunnallisesta muutoksesta - Käsitehistoriallisesti asennoituneen tutkijan mielenkiinto kohdistuu joko tietoiseen tai vähemmän pohdittuun kielenkäyttöön menneisyydessä. - Kiinnostus menneisyyden ihmisten eri tapoihin ymmärtää ja kuvata käsitteellisesti oman aikansa todellisuutta - Käsitehistoria tarkastelee sitä, mitä menneisyydessä käydyssä keskustelussa on käsitteitä käyttämällä ollut mahdollista sanoa - Ollaan siis kiinnostuneita poliittisen toiminnan reunaehdoista - Historoitsijan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti käsitteiden kierrätykseen ja tarkastella, miten menneisyydessä on sovellettu vanhoja, periaatteessa kaikille tuttuja käsitteitä uusien, aikalaisten eteen tulleiden tilanteiden kuvaamiseen ja arvottamiseen - Käsitehistorian käytännön tutkimusmenetelmät on jodettu yleisestä mielenkiinnosta kielen poliittisuuteen - eli siihen, että asioista ja niistä kuvaavista käsitteistä ollaan useine ri mieltä - Yksinkertaisimmillaan aloitetaan kielenkäytöstä kertovien havainnollisten - niin edustvien kuin poikkeavienkin - esimerkkien kerääminen alkuperäislähteinä käytetyistä, usein laajoista ja monipuolisista teksteistä joko lähilukemalla tai tietokoneavusteisesti  - Koska kielellinen muutos on osa monimutkaista yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta, käsitehistoriassa on ollut tavallista pitkän aikavälin muutosten analysointi. - Pitkän ja lyhyen aikavälin käsitehistoriallisen tulkinnan ei tarvitse rajautua vain yksittäisten sanojen käyttöön - Se voi myös suuntautua kielenkäyttöön laajemmin pohtimalla esimerkiksi retorisia käytänteitä, kieliopillisia rakenteita, vakiintuneita ilmaisuja, vertauskuvia ja väitteitä. - Olennaista on paneutua merkitysten historiallisiin ilmauksiin ja tunnistaa niiden rooli siinä, miten menneisyyden toimijat ovat jäsentäneet maailmaansa. - Lähilukeminen voidaan määritellä intensiiviseksi ja huolelliseksi lukemiseksi, jossa kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin ja asiayhteyksiin Kielellinen kontekstualismi ja aatehistoria - Aatehistoriassa paljon käytetylle kielelliselle kontekstualismille ovat tyypillisiä seuraavat kielellistä kontekstia koskevat tutkimuskysymykset: mitä käsitteet tarkoittivat tutkittavana aikana, mitä eri merkityksiä niille voitiin antaa? Minkälaisissa klirjallisissa ajityypeissä ja keskusteluissa ne yleensä esiintyivät? - Aatehistoria tutkii merkitysten historiaa. Koska merkitysket ovay osa lähes kaikkea inhimillistä kokemusta ja toimintaa, jonkinlainen aatehistoriallinen piirre on lähes kaikessa historiantutkimuksessa. - Vaikka aatehistoriallinen ote on nähtävissä suuressa osassa historiallista tutkimusta, varsinaiseen aatehjistoriaan luetaan yleensä merkitusten selventämiseen liittyvä tutkimus - 1960-luvun lopulta asti aatehistorian kontekstuaalinen metodi on liitetty Cambridgen koulukuntaan. - Koulukunnan keskeisten tutkijoiden Quentin Skinnerin ja John Pocockin tavoite oli yhdistää menneisyyden tekstit sellaisiin poliittisiin diskursseihin, joissa ne muotoutuivat. - Tämän tavoitteen mukaisesti keksityttiin - 1) Kartoittamaan uuden ajan alun tapoja puhua politiikasta ja kielellisiä resursseja - 2) lukemaan kanonisia tekstejä ja ajatteloijta kommentteina vallalla oleviin kielellisiin konventioihin ja tuon ajan keskusteluihin - Skinnerin varhainen teoria perustui ajatukselle, että aatehistorian tulisi ensisijaistesti rekonsruoida menneisyyden tekstien intentiot - Intentioiden rekonstuoimisen vaikeutta korostaneen kritiikin mukaan Skinner vähättelee teoreettis-metodologisia ongelmia - Vaikka skinner on kirjoittanut paljon intentioiden teoreettisista taustaoletuksista, hän antaa toisinaan sellaisen kuvan, että intentioiden ja kontekstien rekonstruoiminen on jonkinlaista käsityötaitoa, jonka suurimmat rajoitteet eivät ole luonteeltaan teoreettisia vaan aiheutuvat historoitsijan ammattitaidon puutteista kuten puutteellisesta menneisyyden tuntemuksetsa tai kyvyttömyydestä tukahduttaa omat arvostelmat.  - Aatehistoriaa kirjoitetaan myös sosiaali- tai kulttuurihistoriallisemmalla otteella Kielentutkimuksen käsitteet historiantutkimuksessa - Menneisyyden ajattelusta, keskustelusta ja yleensäkin kielellisestä toiminnasta kiinnostuneessa historiantutkimuksessa voidaan tutkimuskysymyksiä muotoillessa soveltaa myös kielentutkimuksessa kehitettyjä käsitteitä - Tutkija voi kysyä, missä eri paikoissa keskustelua käytiin ja millaisia yhteyksiä näiden paikkojen välillä oli - paikallisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti. Miten yksilöiden historialliset ja kehollistuneet kokemukset vaikuttivat heidän toimintaansa keskustelutilanteissa - Historiaa tutkivan on hyvä tarkastella lähitieteiden menetelmällisiä virtauksia ja kysyä, voitaisiinko niillä täydentää historiantutkimuksen menetelmiä. - Teksti- ja diskurssianalyysiä tehdessä on huomioitava seuraavat teoreettiset, menetelmälliset, historialliset ja poiliittiset seikat. - Teoreettisesti tekstit tuottavat ja muokkaavat esimerkiksi yhteiskuntien rakenteita, ihmisten välisiä suhteita ja identiteettejä. - Menetelmällisesti tekstit ovat yhteiskuntien tutkimuksen keskeinen aineisto, joita on mielekästä tutkia tekstianalyysin keinoin - Historiallisesti tekstit ovat yhteiskunnallisten prosessien ja niiden muuttumisen ilmentymiä ja samalla historiallisesti rakentuneita. - Poliittisesti tekstit ja niidne systemaattinen analyysi tekevät näkyväksi yhteiskunnan rakenteita ja vallankäyttöä - Kielellistekstuaalisella polittisten keskustelun historiallisella analyysillä tarkoitetaan kielellisesti ja tekstuaalisesti suuntautnutta tutkimusta, jossai ei jäädä “pelkkään” kieleen ja tekstiin vaan jossa ollaan kiinnostuneita myös menneisyyden kielenkäyttäjien kokemuksista ja heidän poliittisesta toimijuudestaan. - Ymmärtää, miten poliittisen puheen lisäksi fyysisempi poliitttinen toiminta rakentuu diskursiivisessä ympäristössä. - Politiikaksi ymmärretään - ainakin liberaaleissa edustuksellisissa demokratioissa - ensisijaisesti eri ajattelu- ja toimintavaihtoehdoista käyty keskustelu. - Politiikkaa ei ole yksinomaan hallitusten ja poliitikkojen toiminta, vaan mikä tahansa ilmiö, teema, tapahtuma tai kertomus voi muuttua poliittiseksi - Toisin sanoen politisoida - Samaan aikaan politiikassa on oma roolinsa myös fyysisellä toiminnalla, ei-kielellisillä kuvallisilla symboleilla ja joskus myös väkivallalla. - Äänestystapahtuma, virkaanastujaiset, mielenosoitukset tai niiden tukahduttaminen, sota - Menetelmällisesti tärkeä lähtökohta menneisyyden politiikan tutkimukselle on politiikan määrittely prosesseiksi, jotka on rakennettu sosiaalisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti, jotka likkkuvat monessa ajassa ja tilassa - Kielenkäytön perimmäinen poliittisuus ja politiikan diskursiivinen luonne ovat usealle tieteenalalle yhteinen kiinnostuksenkohde  - Kielellisesti suuntauntueen tutkimuksen yleistyessä diskurssin käsitettä käytettiin aluksi viittaamaan teksiin konteksitssa esimerkiksi rajatussa viesntintätilanteessa - Diskurssit ovat sekä yhteiskunnallisten käytänteiden tuottamia että noita käytänteitä luovia. - Eri ilmiöitä toisin sanoen kuvataan ja tuotetaan tekstuaaliseksi Kerrontateoreettiset lähetymistavat historiantutkimuksessa - Kerrontateoreettisessa historiantutkimuksessa tutkitaan historiateksiten kerronnan keinoja. - Kysymys menetelmällisestä herkistymisestä sille, mitä tapahtumia ja ilmiöitä menneisyyskertomuksiin on sisällytetty ja millä kerronnallisilla tavoilla niiden merkityksellisyyttä on välitetty vastaanottajalle. - Tutkija voi analysoida yksittäisiä kertomuksia tai kertomusryppäitä tai esittää laajoja kysymyksiä historiakulttuurista eli siitä, millä eri tavoin menneisyys on läsnä nykyisyydessä - Lähemmin tarkasteltuna kysymys on siitä, tutkitaanko kerrontaa via kertomusmuotoa itsessään - Tarina (story) - Tarina on mikä tahansa esityksen tapahtumallinen tukiranka - Vastaa kysymykseen, mitä tapahtui, tai kenelle tapahtui - Kertomus (narrative) - Kertomusta tarkasteltaessa puolestaan kysytään, miten tarina kerrotaan. - Tutkijat alkoivat kysyä, mikä kertomus on, missä sitä käytetään, kuinka se toimii ja mitä se tekee ja kenelle. - Kertomuksen voi yksinkertaisimmillaan määritellä kuvaukseksi tapahtumasarjasta, jolla on alku ja loppu, tai tapahtumaksi joka muuttaa asiantiloja - Kertomuksien ja kerronnan tutkimus eli narratologia jaetaan kahteen koulukuntaan - Klassinen strukturalistinen narratologia (vallitsi 1900 alusta - 1970/80 saakka) - Jälki- tai postklassinen narratologia