Sosiaalinen Konstruktivismi ja Oppiminen

Uusi tieto yhdistetään aiempaan tietoon ja kokemukseen, jolloin oppiminen on aktiivinen prosessi ja tieto muokkautuu jatkuvasti.

Opettajat ohjaavat ja tukevat, mutta oppiminen on ensisijaisesti oppijan oman toiminnan tulos.

Ymmärtäminen ja tiedon syvälliseen käsittelyyn pyrkiminen on tärkeitä oppimisen tavoitteita.

Samaa asiaa voi tulkita ja käsitellä monin eri tavoin, ja oppijan omat kokemukset ja näkökulmat vaikuttavat tulkintatapaan.

Tietoa ja taitoja kehitetään parhaiten, kun ne yhdistetään uuteen kontekstiin ja sovelletaan eri tilanteissa.

Sosiaalinen vuorovaikutus, yhteistyö ja keskustelu ovat tärkeitä oppimisen osa-alueita.

Oppijoilla on aktiivinen rooli omassa oppimisessaan ja heidän tulisi hyödyntää kaikkia oppimisen mahdollisuuksia.

Oppiminen on monimutkainen prosessi, jota voidaan arvioida ja arviointikriteerit voivat olla hyvin moninaisia.

Menneisyyden jäänteet ja todisteet, jotka antavat tietoa menneisyyden tapahtumista.

Historiatieteen menetelmä, jossa arvioidaan lähteiden luotettavuutta ja puolueettomuutta.

Jakaminen aikakausiin, jotka auttavat hahmottamaan historian tapahtumia helpommin.

Menneisyyden tapahtumien tutkiminen tieteellisin menetelmin.

Historian avulla voimme perustella näkemyksiämme ja ymmärtää paremmin nykyaikaa.

Menneisyyden tapahtumien tutkiminen lähteistä.

Lähteet, joilla on selvästi havaittavissa oleva fyysinen muoto.

Lähteet, jotka kuvaavat menneisyyttä visuaalisin keinoin.

Kirjoitetut lähteet, jotka antavat tietoa menneisyydestä.

Historioitsijan tehtävä on tulkitse ja ymmärtää lähteiden viestiä.

Menneisyyden tapahtumat on ymmärrettävä oman aikansa kontekstissa.

Lähteen luotettavuutta ja sitä, mitä se kertoo itsestään.

Mitä lähde kertoo menneisyydestä ja sen tekemisestä.

Historia auttaa ymmärtämään menneisyyden tapahtumia ja kehityslinjoja.

Historia auttaa ymmärtämään nykyaikaa ja sen kehitystä.

Vuosina 480-323 eaa. tapahtunut aika Kreikan historiassa, jolla oli suuri vaikutus Rooman valtakuntaan ja länsimaisen kulttuurin perustuksiin.

Se oli valtakunta, jossa väestö oli jaettu vapaisiin ja orjiin. Orjia käytettiin työvoimana.

Kreikkalaiset viljelivät maata, mutta vuoristoinen maasto rajoitti viljelyn laajuutta. He kasvattivat oliiveja, viiniä ja viljaa sekä kalastivat merellä.

Väestönkasvu ja talous aiheuttivat ympäristöhaittoja, kuten metsien raivausta viljelysmaaksi, mikä johti puutavaran hankaluuteen ja maaperän eroosioon.

Ateenassa vain aikuiset miehet, jotka olivat syntyjään ateenalaisia, saivat äänestää. Naisilla, orjilla ja muilta paikkakunnilta tulleilla miehillä ei ollut oikeuksia.

Tietomme antiikista perustuu esinejäämistöön, kuten piirtokirjoituksiin, rahoihin, kirjallisuuteen sekä Rooman ajan asiakirjoihin.

Klassisella kaudella Kreikassa luotiin eurooppalaisen kulttuurin perusta: tiede, taide ja demokratia.

Klassillisen kauden jälkeen alkoi hellenistinen kausi (337-30 eaa).

Kreikan klassillinen kausi alkoi persialaissotien jälkeen (490-388 eaa).

Rooman historia jaetaan kolmeen aikakauteen: kuningasaika, tasavallanaika ja keisarikunnan aika.

Rooma oli imperiumin poliittinen ja taloudellinen keskus. Provinsseista tuotiin Italiaan esimerkiksi viljaa, villaa, metalleja ja elintarvikkeita.

Rooma oli eriarvoinen yhteiskunta. Perheen isällä oli suurin valta ja hän hallitsi vaimoa, lapsia ja orjia. Naiset olivat elinaikansa miehen holhouksen alaisia.

Rooma oli orjatalouteen perustuva maatalousyhteiskunta ja kauppa perustui yhteiseen rahaan: hopeiseen denaariin.

Roomalaiset olivat rakentamisen mestareita. He rakensivat teitä, siltoja ja erityisesti vesijohtoja, jotka olivat jopa 100 kilometriä pitkiä.

Länsi-Rooma tuhoutui 400-luvulla kansainvaellusten seurauksena. Tähän vaikuttivat muun muassa talouskriisi, sisäiset Levottomuudet ja nopeasti vaihtuvat keisarit.

Rooma oli erittäin taitava rakentamaan teitä, siltoja, akvedukteja (maanpäällisiä vesijohtoja), viemäreitä, kerros- ja omakotitaloja, kylpylöitä ja amfiteattereita. Tämä kaikki tapahtui Rooman laajentuessa ja kaupunkien kasvaessa.

Rooman kaupunki kasvoi miljoonakaupungiksi 100 eaa. Tämä johtui osittain orjatalouden vahvistumisesta, joka johti Latifundioiden syntyyn. Rooma tarjosi kansalaisilleen 'Leipää ja sirkushuveja'.

Länsi-Rooman talous alkoi heikentyä, mikä johtui useista tekijöistä. Yksi syy oli se, että Rooman sotaretket loppuivat ja orjia sekä ryöstösaalista ei enää saatu. Tämä heikensi taloutta ja johti orjatyövoiman vähenemiseen.

Länsi-Rooma hajosi kansainvaellusten vuoksi 375-568. Tämä on usein pidetty ulkoisena syynä Rooman valtakunnan hajoamiseen.

Länsi-Rooma ei kyennyt torjumaan germaanien hyökkäystä, koska sen rajalinjat olivat piteneet ja puolustuskulut kasvaneet samalla kun talous heikkeni. Tämä johti heikentyneeseen armeijaan ja kyvyttömyyteen torjua vaelluksia

Feodalismi on keskiajalle tyypillinen hallinnollinen ja taloudellinen järjestelmä, joka perustui maa-alueiden läänitykseen ja vasallien uskollisuuteen hallitsijaa kohtaan. Sitä vakiinnutettiin erityisesti sydänkeskiajalla Euroopassa.

Kuningas halusi itselleen liittolaisia, varallisuutta ja resursseja. Feodalismin avulla hän pystyi turvaamaan nämä ja vahvistamaan valtaansa.

Kuningas luovutti maata aatelistolle sotapalveluksia vastaan. Tämä johti siihen, että kuningas ei voinut enää määrätä aateliston hallinnoimilla alueilla. Tämä heikensi kuningasvaltaa.

Kartanotalous on keskiajalle ominainen maatalouden tuotantomuoto, johon kuuluivat aateliskartanot, joita viljeltiin maaorja- tai vuokratyövoimalla. Kartano oli taloudellinen keskus, joka tuotti ruokaa ja raaka-aineita.

Maaorjat olivat talonpoikia, jotka eivät olleet itsenäisiä. He olivat sidonnaisia kartanolle ja sen herralle. He työskentelivät kartanolla ja maksoivat siitä veroa.

Vainiopakko oli maatalousyhteisössä käytännön yhteistyövelvollisuus peltoviljelyssä. Kyläläiset auttoivat toisiaan peltojen kynössä, kylvössä ja sadonkorjuussa.

Sääty-yhteiskunta oli keskiajalla tyypillinen yhteiskuntajärjestelmä, joka jaettiin säätyihin. Säätyjä olivat aatelisto, papisto, porvaristo sekä talonpojat (Pohjolassa). Jokaisella säädyllä oli omat oikeutensa ja velvollisuutensa.

Maatalous kehittyi Euroopassa sydänkeskiajalla. Uusia työkaluja, kuten kääntöauraa, keksittiin ja kolmiviljelyjärjestelmää alettiin käyttää. Tämä lisäsi ravinnon tuotantoa.

Rutto eli musta surma tappoi suuren osan Euroopan väestöstä 1300-luvulla. Se heikensi feodaalisen järjestelmän ja työvoiman puute johti palkkojen nousuun sekä talonpoikien aseman paranemiseen

Käsite, jonka mukaan Maa on pallomainen. Se auttoi löytöretkeilijöitä ymmärtämään, että Intiaan voitaisiin päästä purjehtien myös toista kautta maapallon ympäri.

Löytöretket, joiden tarkoituksena oli löytää uusia reittejä Intiasta Eurooppaan mausteiden kuljettamiseksi. Nämä reitit kiertelivät Afrikan mantereen ympäri ja johtivat uusien maiden löytämiseen.

Laivanrakennustaito ja purjehtimistekniikka kehittyivät, mikä antoi mahdollisuuden pidemmille ja nopeammille matkoille.

Eurooppalaisten valtakuntien kilpailu taloudellisesta ja poliittisesta voimasta.

Eurooppalaisten etsintä jalometalleja ja mausteita, jotka olivat arvokkaita kauppatavaroita.

Merkantilismi oli ensimmäinen talousoppi, joka korosti valtion omaa riippumattomuutta ja vahvistamista. Se ohjasi taloudellista toimintaa ja edisti siirtomaavallan kehitystä.

Eurooppalaisessa keskiajassa uskottiin, että Maa on litteä. Löytöretkien myötä pallomainen malli vahvistui.

Eurooppalaiset toivat mukanaan tauteja, joihin Intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä. Tämän seurauksena Intiaaniväestö väheni huomattavasti.

Teollistumisen myötä yhteiskunta alkoi jakautua enemmän luokkiin, jotka perustuvat taloudelliseen asemaan ja ammattiin.

Teknisen kehityksen, kuten höyrykoneen ja kangasteollisuuden parannusten, aikakausi, joka muutti tuotantotapoja ja johti yhteiskunnalliseen murrokseen.

Yksi teollistumisen aikaisista tärkeistä keksijöistä oli James Watt, joka kehitti höyrykoneen. Höyrykoneella oli laaja vaikutus teollistumiseen ja energiantuotantoa.

Maailmankaupan lisääntyminen uusia reittejä ja teknologioita hyödyntäen. Se merkitsi myös valtakuntien välisiä kauppasuhteiden muutoksia ja kolonialismin lisääntymistä.

Eurooppalaisten valtaa ulkomailla, jossa he hallitsivat muita alueita ja kansakuntia hyödyntääkseen niiden luonnonvaroja ja työvoimaa.

Euroopan maat alkoivat hankkia siirtomaita, jotta ne saisivat raaka-aineita kasvavan teollisuutensa tarpeisiin.

Lontoossa työ ja vapaa-aika erkaantuivat toisistaan. Tämä johti uudenlaiseen elämänrytmiin, jossa työskentely tapahtui työkohteissa ja vapaa-aika viettiin kotona tai kaupungin viihdekeskuksissa.

Suurkaupungeissa alkoi ilmetä useita ongelmia, kuten asuntojen puute, epäpuhdas vesi ja rikollisuuden lisääntyminen.

Teollistuminen toi mukanaan uusia innovaatioita, jotka helpottivat ihmisille elämää. Esimerkkejä ovat kaasuvalo, vesijohtovesi, viemäröinti ja raitiovaunut.

Kaupunkien asukkaat alkoivat ryhmittyä yhteiskuntaluokan mukaan. Varakkaat asuivat yleensä keskustassa, kun taas köyhemmät asuivat kauempana sijaitsevissa kaupunginosissa.

Teollinen tuotanto aiheutti merkittäviä ympäristöongelmia, kuten jokien ja kaivojen saastumista, luonnonmaiseman tuhoamista ja tehdaslaitteiden levittämää hiilipölyä.

Teollistuminen johti sääty-yhteiskunnan muuttumiseen luokkayhteiskunnaksi. Hankittu varallisuus alkoi korvata syntyperän merkityksen. Ihmiset pystyivät nostamaan luokka-asemaansa rikastumalla tai kouluttamalla itseään.

Teollistuminen toi mukanaan sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia työläisluokalle. Työpäivän pituus oli pitkä, työsuojelua ei ollut, naisia ja lapsia käytettiin työvoimana ja reaalipalkat olivat alhaiset. Teollistuminen kuitenkin johti myös ammatillisen ja poliittisen järjestäytymisen kasvuun ja työläisten aseman vähittäiseen paranemiseen.

Teollistuminen vaikutti naisen asemaan monin tavoin. Vaikka perheet muuttivat maalta kaupunkiin, naisten työt kotona jatkuivat. Kotiaskareet kuitenkin vähenivät, koska kaupunkielämä oli kalliimpaa ja monimutkaisempaa. Tekstiiliteollisuus tarjosi työtä naisille ja myöhemmin myös sairaanhoito ja muut alat.

Imperialismi on imperiumin rakentamista, jossa vahvempi valtio valloittaa ja hallitsee heikompia alueita. 1800-luvulla imperialismi oli tiiviisti kytkeytynyt teolliseen vallankumoukseen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Liukuhihnan käyttö Fordin tehtailla nopeutti tuotantoa ja teki autojen valmistuksesta tehokkaampaa. Tämä oli mahdollista koska kysyntä autoille oli suuri.

Kulutusyhteiskunta on yhteiskunta, jossa ihmiset kuluttavat paljon tuotteita ja palveluita. Teollistumisen myötä massatuotanto loi runsaasti halpoja tavaroita, joille oli tarjolla paljon kysyntää.

USA:n pörssiromahdus vuonna 1929 oli merkittävä tapahtuma, joka johti maailmanlaajuiseen lamaan. Öljykriisi vuonna 1973 aiheutti öljyn hinnan nousun ja vaikutti globaaliin talouteen. Finanssikriisi vuonna 2007–2009 oli maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi, joka sai alkunsa Yhdysvalloista.

Iso-Britannia ja Neuvostoliitto erosivat toisistaan poliittisten järjestelmien osalta. Iso-Britannia oli kapitalistinen valtio, kun taas Neuvostoliitto oli kommunistinen valtio.

Kolme maailmaa -käsitteellä kuvataan kylmän sodan aikaisen maailman jakautumista kolmeen ryhmään: länsimaat (ensimmäinen maailma), itäblokki (toinen maailma) ja sitoutumattomat maat (kolmas maailma).

Globalisaatio tarkoittaa asioiden ja ihmisten maailmanlaajuista keskinäistä riippuvuutta. Maailman maat ovat yhä enemmän riippuvaisia toisistaan taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti.

Maailman väestönkasvu tuo mukanaan useita haasteita, kuten luonnonvarojen riittämättömyyden, ympäristön pilaantumisen ja elintarvikepulaa.

Rooman klubi on kansainvälinen keskusteluryhmä, joka varoitti ihmiskuntaa ympäristövaaroista ja luonnonvarojen riistämisestä.