Historia ja lähdekritiikki

Historiallisen empatian määritelmä

• Historiallinen empatia on pyrkimys eläytyä menneisyyden ihmisen asemaan ja toimintaan sekä yrittää ymmärtää hänen motiivejaan.

Lähdekritiikin merkitys

• Lähdekritiikki arvioi historiallisen lähteen aitoutta ja totuudellisuutta kriittisten kysymysten avulla.

Historiallisten lähteiden tyypit

• Historialliset lähteet voivat olla kirjeitä, päiväkirjoja, maalauksia, arkeologisia löydöksiä, elokuvia ja muita historiallisia jäänteitä.

Historiallisen tulkinnan käsite

• Historiallinen tulkinta on tutkijan näkemys menneisyyden tapahtumasta.

Historian tieteenala

• Historia on tiede, joka tutkii menneisyyden tapahtumia.

Historian aikakaudet

• Historian aikakausien jako (esim. vanha aika, keskiaika, uusi aika, uusin aika, nykyaika) helpottaa menneisyyden hahmottamista.
• Länsimaissa aikakaudet ovat vanha aika, keskiaika, uusi aika, uusin aika ja nykyaika.

Keräily- ja metsästyskulttuuri

• Esihistorian vaihe, jossa ihminen sai elantonsa suoraan luonnosta keräilemällä ja metsästämällä.
• Kulttuuriin liittyi liikkuva elämäntapa.

Iskuri

• Kiveä hieman muokkaamalla tehty alkeellinen työkalu, saattoi kaapia maata, kivikirveen edeltäjä.

Homo sapiens

• "Viisas ihminen".

Myyttinen maailmankuva

• Uskomuksiin perustuva maailmankuva.

Populaatio

• Samaa lajia edustavien yksilöiden joukko.

Ilmastoteorian yhteys viljelyyn

• Ilmaston lämpeneminen johti viljelyn syntymiseen; arot metsittyivät ja suurriista katosi.

Väestöteoria

• Väkiluvun kasvu johti viljelyn keksimiseen; suurriista metsästettiin loppuun ja piti keksiä uusi tapa hankkia ravintoa.

Pysyvä asutus

• Elämäntapa, jossa ihmiset asuvat pääasiassa samalla asuinalueella; viljelyn keksimisen seurauksena ihminen luopui vähitellen liikkuvasta elämäntavasta; ensimmäisten kylien synty.

Korkeakulttuurin ominaisuudet

• Kirjoitusjärjestelmä, kehittynyt kaupankäynti, ammatillinen erikoistuminen ja hallintojärjestelmä leimaavat korkeakulttuureita; usein käytetään myös termiä sivilisaatio.

Mesopotamia

• Ensimmäinen korkeakulttuuri, joka syntyi noin 3 500 eaa. nykyisen Irakin alueelle.

Hopeasekeli

• Mesopotamian korkeakulttuurissa käytetty vaihdonväline; pieni hopeakappale.

Hierarkia

• Arvojärjestelmä, kuten voiman jakautuminen yhteiskunnassa.

Hammurabin laki

• Mesopotamian kuninkaan Hammurabin mukaan nimetty lakikokoelma noin 1800 eaa.; yksi maailman vanhimpia tunnettuja lakikokoelmia

Rullasinetti

• Rullan avulla tehty tunnus, joka kuvasi esineen omistajaa; kehitettiin Mesopotamiassa noin 3 000 eaa.

Nilometri

• Veden korkeutta mitannut laite Egyptin korkeakulttuurissa.

Innovaatio

• Uusi keksintö tai uusi tapa valmistaa jokin hyödyke aiempaa tehokkaammin.

Polis

• Kreikkalainen kaupunkivaltio, joka koostui kaupungin keskustasta, sitä ympäröivästä maaseudusta ja alueen asukkaista.

Siirtokunta

• Vieraalle alueelle perustettu asutuskeskus, jonka kautta käytiin kauppaa.

Persia

• Historiallinen valtio nykyisen Iranin alueella; syntyi noin 600-luvulla eaa.; kävi useita sotia Kreikan kaupunkivaltioita vastaan 400-luvulla eaa.; Aleksanteri Suuri valloitti Persian hetkeksi 300-luvulla eaa., mutta lopullisesti valtakunta romahti vasta 600-luvulla arabien valloitettua sen.

Metoikki

• Kreikan kaupunkivaltioissa asunut vapaasyntyinen muukalainen, jolla oli oma oikeudellinen asema.

Demokratia

• Kansanvalta, johon kuuluu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus; kehittyi Ateenassa noin 500-luvulla eaa.

Luonnonfilosofit

• Ensinnä filosofisia pohdintaa luonnon, maailmankaikkeuden ja kosmoksen koostumuksesta; 500-luvulla eaa.

Rooman tasavalta (509-31 eaa)

• Rooman valtakunnan hallintomuoto, jossa päämies valittiin vaaleilla ja hallintaa hoiti ylimyssuvuista koostunut senaatti.

SPQR

• Latinankielinen lyhenne, joka tulee sanoista Senatus Populusque Romanus, Rooman senaatti ja kansa.

Senaatti

• Antiikin Rooman neuvoa-antava hallintoelin, joka vastasi esimerkiksi maan taloudesta.

Plebeijit

• Alempaa yhteiskuntaluokkaa antiikin Roomassa, johon kuului mm. pienviljelijöitä, kauppiaita ja käsityöläisiä; asema parani vähitellen antiikin aikana.

Patriisi

• Antiikin Rooman ylin yhteiskuntaluokka, vanhin aatelisto, jolla tasavallan aikana paljon valtaa, mutta joutui vähitellen luopumaan etuoikeuksista.

Konsulit

• Antiikin Rooman korkein virkamies, joka johti senaatin istuntoja; Roomassa valittiin kaksi konsulia vuodeksi kerrallaan.

Keisariaika (31 eaa. – 476 jaa.)

• Antiikin Rooman aikakausi keisarin hallinnon alaisuudessa.

Provinssi

• Rooman valloittama alue Italian ulkopuolella; keisariaikana Rooma koostui noin 50 provinssista.

Pax Romana

• Rooman rauha; keisari Augustuksen aloittama rauhanjakso, jonka aikana (27 eaa.–200 jaa.) ei Välimeren piirissä käyty laajoja valloitussotia.

Forum

• Latinankielinen sana, joka tarkoitti alun perin aukiota tai toria.

Keltit

• Keski- ja Pohjois-Euroopassa asuneita kansoja; roomalaiset kutsuivat Alppien pohjoispuolella asuvia kansoja kelteiksi.

Germaanit

• Yhteisnimi indoeurooppalaiseen kieliryhmään kuuluneille heimoille: esim. burgundit, frankit.

Amfiteatteri

• Antiikin aikainen teatterirakennus, jossa soikeaa näyttämöä ympäröi kohoava katsomo.

Barbaari

• Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten nimitys ihmisistä, jotka eivät puhuneet kreikkaa tai latinaa; halventava nimitys Rooman ulkopuolisista kansoista.

Inflaatio

• Rahan arvon aleneminen; hintojen nousu.

Rahatalous

• Talousmuoto, jossa vaihdon välineenä on raha.

Luontaistalous (tai luontoistalous)

• Talousmuoto, jossa rahaa ei käytetä ensisijaisena vaihdon välineenä, vaan tavaroita vaihdetaan suoraan toisiin tavaroihin.

Ryöstötalous

• Luonnonvarojen tuhlaileva käyttö; vastakohtana kestävä kehitys, joka korostaa ympäristökysymysten huomioimista taloudellisessa toiminnassa.

Gootit

• Germaanikansa, joka jakautui itägootteihin ja länsigootteihin; tekivät 200-luvulta lähtien hyökkäyksiä Rooman valtakuntaan.

Hunnit

• Yhteisnimitys keskiaasialaisista ratsastavista paimentolaiskansoista; aloittivat ns. kansainvaellukset hyökättyään itägoottien kimppuun vuonna 375.

Rapioteoria

• Antiikin Rooman tuhoon liittyvä teoria, jonka mukaan Rooma tuhoutui hitaasti useiden sisäisten syiden seurauksena.

Katastrofiteoria

• Rooman tuhoon liittyvä teoria, jonka mukaan Rooma tuhoutui äkillisesti ulkoapäin tulleeseen paineeseen eli "kansainvaelluksiin".

Jatkuvuusteoria

• Rooman tuhoon liittyvä teoria, joka korostaa antiikin perinnön jatkumista, vaikka Rooma tuhoutui.

Kartanotalous

• Antiikin lopulla yleistynyt talousmuoto, jossa taloudellinen toiminta tapahtui suurten kartanoiden alueilla ja harjoitettiin luontaistaloutta.

Kaskiviljely

• Viljelymuoto, jossa metsää poltettiin ja palaneeseen tuhkaiseen maahan kylvettiin siemenet.

Kaksivuoroviljely

• Viljelytapa, jossa pelto jätettiin joka toinen vuosi viljelemättä.

Kolmivuoroviljely

• Keskiajalla yleistynyt viljelytapa, jossa peltoon kylvettiin vuorovuosina syysviljaa ja kevätviljaa ja kolmantena vuonna pelto oli kesannolla; maa saatiin tehokkaammin käyttöön ja sadot paranivat.

Imperium

• Laaja valtakunta; suurvalta, alun perin Rooman valtakunnan alue noin 100-luvulta eaa. lähtien (Imperium Romanum)

Ristiretket

• 1000-luvulla alkaneet retket ”vääräuskoisia” vastaan; tavoitteena oli kristinuskon levittäminen.

Hansaliitto

• Pohjoissaksalaisten kaupunkien keskiajalla muodostama kauppayhteenliittymä, joka hallitsi kauppaa Pohjois-Euroopassa aina 1600-luvulle asti.

Raatihuone

• Keskiajalla vakiintunut kaupunkia johtava elin, joka käytti esim. tuomiovaltaa, raati kokoontui raatihuoneella.

Raati

• Keskiajalla syntynyt itsehallinnollisten kaupunkien ylin päättävä elin, joka päätti kaupungin asioista, hoiti hallintoa ja valvoi kaupankäyntiä; raati muodostui kaupungin porvareista, pääosin kauppiaista; kokoontui raatihuoneella.

Tekniikkakeskeinen luontoasenne

• Asenne, joka korostaa tekniikan merkitystä luonnon hyödyntämisessä.

Feodalismi

• Läänityslaitos, keskiajan yhteiskuntajärjestelmä, joka perustui maaomistuksien jakamiseen sotapalveluksesta vastaan; järjestelmässä ylimpänä oli aatelisto, joka hallitsi maata; suurimman ryhmän muodostivat talonpojat, jotka monilla alueilla elivät maaorjan asemassa.

Frankkivaltakunta

• Keskiajan alkupuolella Keski-Eurooppaan syntynyt germaanikansan perustama valtio, joka oli laajimmillaan ja mahtavimmillaan Kaarle Suuren hallituskaudella 700-luvulla.

Läänitys

• Maa-alue, jonka lääninherra luovutti alaiselleen vasallille sotapalveluksen suorittamista vastaan; läänityksen saaneista muodostui vähitellen keskiajan ylin sääty aatelisto.

Vasalli

• Feodalismiin liittyvä alamaissuhde; henkilö, joka oli saanut maata läänityksenä; vastapalveluksena hän antoi sotajoukkoja ylemmälleen.

Maaorjuus

• Orjuuden ja vapauden välimuoto, jossa ihminen oli sidottu viljelemäänsä maahan, mutta ei ollut täysin vailla oikeuksia.

Sääty-yhteiskunta

• Keskiajalla syntynyt säätyihin perustunut yhteiskunta; säätyjä olivat aatelisto, papisto, talonpojat ja kaupunkien kauppiaat ja käsityöläiset eli porvaristo.

Aatelisto

• Keskiajan ylin sääty, joka sai sotapalveluksesta vastaan maa-alueen hallittavakseen; ei maksanut veroa.

Papisto

• Keskiajan hengellinen sääty, joka (useimmiten) ei maksanut veroa.

Porvaristo

• kauppiaat ja käsityöläiset kaupungeissa

Porvarisoikeudet

• Kaupungin raadin kauppiaille ja käsityöläisille myöntämä oikeus harjoittaa ammattiaan keski-ajalla; raati myös auttoi porvarisoikeuksien haltijoita ongelmatilanteissa.

Kansallisvaltio

• Valtio, jossa yksi kansallisuus on hallitsevassa asemassa; kansallisvaltioita alkoi syntyä 1800-luvulla kun keisari- ja kuningaskuntia hajosi; toisinaan käsitettä käytetään myös kuvaamaan keskitettyjen valtioiden syntyä keskiajan lopun Euroopassa.

Pieni jääkausi

• Keskiajalta alkanut ilmaston kylmä jakso, joka kesti 1800-luvulle asti; osa tutkijoista on ajoittanut kylmän kauden alkamaan jo 1300-luvulta ja osa 1400-luvulta.

Musta surma

• Paiserutto; erityisesti 1300-luvulla epidemiaksi laajenneesta rutosta käytetty nimitys.

Kulttuurialue

• Jonkin kulttuurisen piirteen, kuten uskonnon, kielen tai historian perusteella rajattu alue.

Asteekit

• Meksikossa ylätasangoilla elänyt kansa, jolla oli voimakas valtio vuosina 1428–1521.

Inkat

• Etelä-Amerikan kansa, jonka valtakunta kukoisti 1400- ja 1500-luvuilla.

Ekspansio

• Laajentuminen tai kasvu; esimerkiksi talouden ekspansio, Euroopan ekspansio.

Löytöretket

• Eurooppalaisten pyrkimys etsiä uusia meri- ja kauppareittejä Intiaan 1400- ja 1500-luvuilla; retket muuttuivat valloitus- ja asutusretkiksi ja johtivat uusien Euroopan ulkopuolisten alueiden alistamiseen eurooppalaisten valtaan.

Maailmankuva

• Ihmisten hyväksymä käsitys ympäröivästä maailmasta.

Tordesillasin sopimus

• Espanja ja Portugali jakoivat vuonna 1494 espanjalaisessa Tordesillasin kaupungissa Euroopan ulkopuolisia alueita; Espanja saisi hallita Amerikkaa Brasiliaa lukuun ottamatta ja Portugali saisi hallita Afrikkaa, Aasiaa ja Brasiliaa.

Ekosysteemi

• Eliöyhteisön ja elottoman ympäristön muodostama kokonaisuus tietyssä rajatussa paikassa.

Konkistadori

• Löytöretkien yhteydessä espanjalaisista Amerikan valloittajista käytetty nimitys.

Plantaasi

• Siirtomaassa sijaitsevasta suuresta maatilasta käytetty nimitys.

Kulttuurien kohtaaminen

• Erilaisten kulttuurien kohtaaminen ja niiden vuorovaikutus; yleensä kuvaa kahden melko tasavahvan kulttuurin vuorovaikutusta.

Esikolumbiaaninen aika

• Amerikan mantereella historian tutkimuksessa käytetty nimitys ajasta ennen Kolumbuksen löytöretkiä.

Esikoloniaalinen aika

• Aika ennen kolonialismin aikakautta.

Globaali eriarvoisuus

• Maapallon eri alueiden epätasa-arvo esimerkiksi varallisuuden suhteen.

Orjakauppa

• Ihmisten myymistä orjiksi; erityisesti kolonialismin aikainen ilmiö.

Kolumbiaaninen vaihto

• Eläinten, kasvien ja ihmisten siirtyminen eri maanosien välillä ja sen vaikutus ekosysteemiin ja väestörakenteeseen.

Maailmantalous

• Löytöretkistä alkanut kehitys, jossa maat ovat riippuvaisia kaupallisesti toisistaan.

Monopoli

• Yksinoikeus.

Kauppakomppania

• Kauppiaiden yhteenliittymä, joka oli saanut valtiolta yksinoikeuden jonkin alueen kauppaan.

Kapitalismi

• Talousjärjestelmä, jossa yksityiset pääomanomistajat hallitsevat tuotantoa, tavoitteena omien voittojen kasvattaminen.

Kolonialismi

• Politiikka, jossa valtio alistaa ja hyödyntää toisia alueita taloudellisesti perustamalla siirtokuntia; oli erityisen voimakasta 1600- ja 1700-luvuilla.

Atlantin kolmiokauppa

• Löytöretkien jälkeen Atlantilla harjoitettiin kauppaa, jossa Afrikasta kuljetettiin orjia Amerikkaan (transatlanttinen orjakauppa); orjat tuottivat raaka-aineita kuten puuvillaa, joka sitten kuljettiin Eurooppaan, jossa tuotteet jalostettiin ja osa myytiin takaisin Afrikkaan.

Siirtomaa

• Maa tai alue, jonka jokin toinen maa, yleensä eurooppalainen, on valloittanut ja alistanut.

Merkantilismi

• 1600-luvulla alkanut taloussuuntaus, jonka tarkoituksena oli kasvattaa oman maan vaurautta niin, että vienti olisi tuontia suurempaa; suosittiin jalostettujen tavaroiden vientiä ja pyrittiin estämään tavaroiden tuominen omaan maahan.

Teollistuminen

• Yhteiskunnan tuotantorakenteen muuttuminen teollisuuteen perustuvaksi.

Tuotannontekijät

• Taloustieteen käsite; tarkoittaa hyödykkeiden eli tavaroiden ja palveluiden tuotannossa käytettäviä resursseja, jaetaan kolmeen ryhmään: työvoima, pääoma ja raaka-aineet..

Maailmankauppa

• Ihmisten hyväksymä käsitys ympäröivästä maailmasta.

Taloudellinen liberalismi

• Adam Smithin 1700-luvun lopulla kehittämä talousoppi, jonka mukaan vapaa kilpailu johtaa talouskasvuun.

Näkymätön käsi

• Taloustieteilijä Adam Smithin 1700-luvulla esittämä teoria, jonka mukaan yrittäjät tavoittelevat "näkymättömän käden" ohjaamana koko ajan isompia voittoja ja samalla edistävät taloutta.

Vapaakauppa

• Järjestely, jossa maiden välisestä kaupasta ei tarvitse maksaa tulleja eikä kauppaa rajoiteta mitenkään; ajatus vapaakaupasta syntyi taloudellisen liberalismin myötä 1700-luvulla.

Isojako

• Peltojen yhteisomistuksesta (sarkajako) luopuminen ja isompien yhtenäisten peltojen muodostaminen ja niiden aitaaminen; alkoi 1700-luvulla.

Työn tuottavuus

• Kuinka monta hyödykettä työntekijä valmistaa tietyssä ajassa; tuottavuus lisääntyi suuresti teollistumisen seurauksena.

Suojatulli

• Oman maan tuotannon suojaaminen tuontitulleilla; tekee tuontitavaroista kalliimpia.

Siirtolaisuus

• Muuttaminen omasta maasta toiseen maahan esimerkiksi työn perässä.

Kotimarkkinat

• Valtion omien rajojen sisällä oleva markkina-alue; voidaan suojata tulleilla.

Autonomia

• Itsehallinto.