Valaistusvyöhykkeet: Tropiikki, Keskileveydet ja Kalotit

Valaistusvyöhykkeet

• Valaistusvyöhykkeet määritellään Auringon zeniittiaseman, kaamoksen ja yöttömän yön perusteella.
• Vyöhykkeet ovat geometrisia viivoja.
• Maapallolla on kolme valaistusvyöhykettä: tropiikki, keskileveydet ja kalotit.
• Tropiikki on kääntöpiirien välinen alue, jossa Aurinko paistaa zeniitistä kahtena päivänä vuodessa.
• Kääntöpiirit ovat pohjoisin ja eteläisin leveyspiiri, joissa Aurinko paistaa kerran vuodessa zeniitistä.
• Keskileveydet sijaitsevat kääntöpiirien ja napapiirien välissä, ja niille Auringon säteily tulee aina vinosti.
• Keskileveyksillä Aurinko ei paista koskaan zeniitistä, eikä siellä esiinny kaamosta tai yötöntä yötä.
• Kalotit ovat napapiirien ja napojen välinen alue, jossa talvella on vähintään yksi kaamospäivä ja kesällä vähintään yksi yötön yö.
• Kaloteilla vuodenaikojen välinen valon vaihtelu on suurta, ja se kasvaa napoja kohden.
• Pohjois- ja etelänavoilla yöttömän yön ja kaamoksen pituus on kuusi kuukautta.
• Ilmakehä taittaa valoa, joten todellinen napapiiri poikkeaa matemaattisesti määritellystä.
• Päiväntasaajan lähellä säteily on tasaisinta, kun taas napoja kohti mentäessä vaihtelu kasvaa.
• Valon määrä vaihtelee kaloteilla ja keskileveyksillä runsaasti, kun taas tropiikissa se pysyy suunnilleen samana ympäri vuoden.
• Vuoden aikana saatavan valon määrä on kuitenkin sama kaikkialla maapallolla.

Lämpövyöhykkeet

• Lämpövyöhykkeet määritellään kuukausittaisten keskilämpötilojen mukaan.
• Maan pyöreän muodon vuoksi päiväntasaajalla on enemmän Auringon säteilyä pinta-alayksikköä kohti kuin navoilla.
• Lämpövyöhykkeitä on neljä: tropiikki, subtropiikki, lauhkea vyöhyke ja kylmä vyöhyke.
• Vyöhykkeiden lämpötilat muuttuvat vuodenaikojen mukaan.
• Tropiikissa lämpötilan vaihtelut ovat pieniä, kun taas napoja kohti ne kasvavat.
• Lämpövyöhykkeisiin vaikuttavat etäisyys päiväntasaajalta, merivirrat ja korkeus merenpinnasta.
• Lämpövyöhykkeiden rajat eivät ole matemaattisia viivoja.
• Merivirrat voivat nostaa tai laskea alueen keskilämpötilaa, koska vedellä on korkeampi ominaislämpökapasiteetti kuin maalla.
• Ilma jäähtyy korkeuden mukaan noin 6,5 astetta kilometriä kohden.
• Vuoriston vaikutus näkyy subtropiikin kapeutena esimerkiksi Himalajan kohdalla.

Ilmastovyöhykkeet

• Ilmastovyöhykkeet määritellään alueen ilmaston mukaan, jossa ilmasto on tietyn alueen säämuuttujien keskiarvo vähintään 30 vuoden ajalta.
• Suurilmastoon vaikuttaa neljä seikkaa: etäisyys päiväntasaajalta, mereisyys tai mantereisuus, topografia sekä merivirrat ja tuulet.
• Päiväntasaajan alueet saavat eniten lämpösäteilyä, mikä johtaa korkeisiin lämpötiloihin ja pieniin kuukausittaisten keskilämpötilojen eroihin.
• Napoja kohti mentäessä lämpötila laskee, ja kuukausien keskilämpötiloissa on suurempia eroja.
• Mereisillä alueilla sataa ympäri vuoden, ja meri tasoittaa kuukausittaisia lämpötilaeroja.
• Mantereiden keskiosat ovat kuivempia, ja vuoden kylmimmän ja kuumimman kuukauden välillä voi olla suuria eroja.
• Alueen korkeussuhteet vaikuttavat ilmastoon, sillä korkealla sijaitsevat alueet ovat viileämpiä.
• Lämpötila laskee ylöspäin mentäessä keskimäärin noin 6,5 °C/km.
• Vuoristoisilla alueilla rinteen ilmansuunta vaikuttaa sadantaan.
• Merivirrat ja tuulet tasaavat maapallon lämpötilaeroja kuljettamalla lämpöä ja kosteutta.
• Lämpimät merivirrat kuljettavat mukanaan kosteutta ja lämpöä, kun taas kylmät merivirrat viilentävät ja tuovat kuivuutta.
• Ilmastodiagrammeilla tarkastellaan alueen lämpötilaa ja sadantaa.
• Alueen ilmastoon vaikuttavat Auringon säteily, lämpötila, sademäärä, ilmankosteus, haihtuminen ja tuuli.
• Ilmastovyöhykkeisiin vaikuttavat etäisyys päiväntasaajasta, korkeus merenpinnasta, mereisyys ja mantereisuus sekä merivirrat.
• Ilmastovyöhykkeiden sisällä voi olla useita erilaisia ilmastoja.

Maabiomit

• Maabiomit ovat suurimpia ekosysteemejä, jotka ovat muodostuneet maaperän ja ilmaston vaikutuksesta.
• Ekosysteemi on toiminnallinen kokonaisuus, joka muodostuu luonnonolosuhteiltaan yhtenäisellä alueella elävistä eliöistä ja niiden elottomasta ympäristöstä.
• Biomin näkyvin osa on kasvillisuus, mutta siinä elää myös eläimiä, sieniä ja mikrobeja.
• Maabiomit noudattelevat ilmastovyöhykkeitä, ja kasvillisuus on sopeutunut alueen maaperään ja ilmastoon.
• Biomit ovat seurausta eliömaantieteellisistä olosuhteista, jotka määrittelevät kasvillisuuden ja ekosysteemin.
• Biomien sisällä on elämää laikuittain, joita rajaavat ihmisasutus, pellot, tiet ja vesistöt.
• Maailmankartalla esitetyt biomien rajat eivät ole selkeitä, vaan ne vaihettuvat vähitellen.
• Biomeissa tapahtuu muutoksia luonnollisesti ja ihmistoiminnan seurauksena.
• Trooppisissa sademetsissä keskilämpötila on ympäri vuoden yli 18 °C ja sadetta on runsaasti.
• Savannien kasvillisuuteen vaikuttaa kuiva- ja sadekausi, mikä on seurausta vuodenajoista ja Auringon zeniitistä.
• Pensaikko ja aavikko sijaitsevat subtrooppisella lämpövyöhykkeellä hepoasteiden korkeapainealueella, jossa sadetta tulee vähän.
• Subtrooppisilla aroilla ja välimerenkasvillisuudella on kuumat ja kuivat kesät sekä viileät sateiset talvet.
• Kesävihannissa lehtimetsissä on lämpimät kesät ja viileät talvet.
• Taigavyöhykkeen ekosysteemi on sopeutunut kylmään ja lumiseen talveen.
• Tundrakasvillisuus on sopeuma pitkään kylmään talveen ja lyhyeen viileään kesään.

Maannos

• Maannos on maaperän pintakerros, johon elävät ja elottomat prosessit vaikuttavat.
• Se koostuu eri hiukkaskokoisista maalajeista sekä eloperäisestä jätteestä ja on kerroksellinen.
• Maannosprofiili on vertikaalinen leikkaus, josta ilmenevät eri kerrokset eli horisontit, jotka poikkeavat toisistaan värin, rakenteen ja koostumuksen perusteella.
• Kiinteä kallioperä ja irtain maaperä muodostavat maaankamaran.
• Maaperä koostuu maalajeista, kuten moreenista, savesta ja turpeesta.
• Ilmasto vaikuttaa kasvien fotosynteesiin valon, veden ja lämmön kautta ja määrittelee alueen kasvillisuuden.
• Maannosvyöhykkeet vastaavat ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeitä.
• Maaperä yhdessä ilmaston kanssa määrittelee kullekin alueelle tyypillisen kasvillisuuden ja maannoksen.
• Jokaisella ilmastovyöhykkeellä on sille ominainen maannoksensa, jonka rakenne määräytyy maaperän ja maalajien mukaan.
• Latosolia esiintyy sademetsissä ja savanneilla, ja se sisältää niukasti ravinteita, koska ne huuhtoutuvat nopeasti.
• Mustamultamaannos esiintyy aroilla, sisältää runsaasti ravinteita ja sopii maanviljelyyn.
• Podsolimaannoksessa on O-horisontti (elävää ja kariketta), A-horisontti (huuhtoutumiskerros), B-horisontti (rikastumiskerros) ja C-horisontti (muuttumaton pohjamaa).
• Maannoksen ja ilmaston seurauksena kasvillisuus on alueella tietynlaista.