#4 Effects of early language interventions on children's problem behaviors

"Tässä tutkimuksessa selvitettiin vanhempilähtöisen (vanhempien tuottaman) intervention, EMT:n (Enhanced Milieu Teaching), vaikutusta ongelmakäytökseen taaperoilla ja esikoululaisilla, joilla oli viiveitä kielen ymmärryksessä/vastaanottamisessa (receptive) tai ilmaisussa (expressive)."

Enemmän ongelmakäyttäytymistä kuin saman ikäisillä vertaisilla, joilla kielen kehitys on tyypillistä/normaalia

Erään meta-analyysin perusteella 81% kouluikäisistä lapsista, joilla on emotionaalis-behavioraalinen häiriö, oli keskivertoa heikommat kielitaidot

21,3 % kielellisen kehityksen viiveen lapsien (ikä: yli 30 kk) vanhemmat olivat huolissaan lapsensa käytöksestä, ja että 23,2 % näistä lapsista sijoittui 90. persentiilin yläpuolelle tai sitä korkeammalle Infant Toddler Social Emotional Assessmentin asteikolla.

"Kielenkehityksen viiveiden ja ongelmakäyttäytymisen keskinäisestä monihäiriöisyydestä on vahvaa näyttöä, mutta on vain vähän tutkimusta kieli-interventioiden vaikutuksesta lasten ongelmakäyttäytymiseen."

Kielen kehityksen viiveiden eteneminen on hyvin yksilöllistä, joskin on olemassa näyttöä siitä, että viiveet ovat pysyviä.

Erityisesti kielen ILMAISUN viiveet voivat hävitä niin, että kielenkehityksen viiveen diagnostiset kriteerit eivät enää täyty (Zambrana, Pons, Eadie ja Ystrom, 2014). Suoriutuminen kielitaitokokeissa on kuitenkin silti tyypillisesti kehittyviä heikompaa (Rescorla, 2011).

Varhaiset kielelliset viiveet on yhdistetty neurologisiin eroihin kielen prosessoinnissa (Preston ym., 2010) ja vaikeuksiin luetun ymmärtämisessä (Rescorla, 2002, 2005), samoin kuin eroavaisuuksiin akateemisessa suoriutumisessa, jotka voivat jatkua nuoreen aikuisuuteen asti (Rescorla, 2005).

Pitkittäisdata viittaa siihen, että varhaisten kielenkehityksen häiriöiden hoitamattomuudesta voi seurata pysyviä vaikutuksia lasten akateemisiin taitoihin (Catts, Fey, Tomblin ja Zhang, 2022) sekä heidän sosioemotionaaliseen kehitykseensä (Benasich ym., 1993).

Tutkijat jakavat lapsuuden ongelmakäyttäytymisen usein kahteen kategoriaan: sisäänpäinsuuntautuneisiin ongelmiin ja ulospäinsuuntautuneisiin ongelmiin (Achenbach, 1978).

Sisäänpäin: ahdistus, masennus, tunne- ja mielialahäiriöt (voi ilmetä pelokkuutena, surullisuutena, vetäytymisenä ja paniikkina). Ulospäin: ylivilkkaus (hyperaktiivisuus), häiritsevä/aggressiivinen käytös

Arviot ahdistushäiriöiden (broad range of anxiety disorders, not just internalizing behaviors) esiintyvyydestä esikouluikäisillä vaihtelevat 1.8 - 15.4 % välillä (Egger ja Angold, 2006). Molempien ongelmien pysyvyydestä on näyttöä. Aikaisen vaiheen interventioille on tarvetta.

Arviot ulospäinsuuntautuvien häiriöiden esiintyvyydestä esikouluikäisillä vaihtelevat 9.0 – 14.9 % välillä (Egger ja Angold, 2006). Molempien ongelmien pysyvyydestä on näyttöä. Aikaisen vaiheen interventioille on tarvetta.

"Kielitaitojen yhteydestä sekä sisäänpäinsuuntautuneeseen että ulospäinsuuntautuneeseen käytökseen on näyttöä, sisäänpäinsuuntautuneet ongelmat ovat ulospäinsuuntautuneita ongelmia yleisempiä lapsilla, joilla on kielenkehityksen viiveitä."

Ulos- ja sisäänpäinsuuntautuneen käytöksen monihäiriöisyys on yleistä. Monihäiriöisyyden asteessa on laajaa vaihtelua tutkimusten välillä ja yksittäisten häiriöiden mukaan.

Tunnesäätelyä on esitetty yhdeksi kehitykselliseksi mekanismiksi, joka on kytköksissä sisään- ja ulospäinsuuntautuneisiin ongelmiin.

Thompson (1994) määritteli tunteiden säätelyn sekä sisäisiksi että ulkoisiksi prosesseiksi, joiden avulla monitoroidaan, arvioidaan ja säädellään tunnereaktioita omien tavotteiden saavuttamiseksi. Tunnesäätelytaidot ovat yhteydessä sisään- ja ulospäinsuuntautuneeseen käytökseen.

Gratz ja Roemer (2004) esittivät laajennettua määritelmää tunnesäätelylle, mihin sisältyy tunteiden tiedostaminen ja ymmärtäminen (kyky tunnistaa ja luokitella tunteen).

Gross (1998) kehitti tunteiden säätelyn prosessimallin (Process model of emotion regulation (PMER), jonka mukaan yksilön on mahdollista säädellä omaa tunnetilaansa usealla eri tunnekokemuksen ajanhetkellä. Tunnesäätelystrategioita voi käyttää ennen tunnekokemusta (antecedent focused strategies). Vaihtoehtoisesti on myös tunteidensäätelystrategioita, joita voi käyttää tunnekokemuksen jälkeen (response focused strategies).

Grossin (1998) tunteiden säätelyn prosessimallissa (PMER) on viisi säätelykeinoa ja kielen taidot voivat vaikuttaa lapsen kykyyn käyttää niitä. (1) Tilanteen valitseminen - esim. aktiviteetin valitseminen (2) tilanteen muokkaaminen - esim. kysymällä vanhemman tukea (3) huomion uudelleenohjaaminen - esim. keskittymällä johonkin muuhun, stressiä aiheuttavan tehtävän aikana (4) kognitiivinen uudelleenarviointi - esim. pyrkiä näkemään tilanne toisesta näkökulmasta (objektiivisemmin) (5) tunnereaktion muokkaaminen - kun se on jo tapahtunut (jälkeenpäin).

Lasten tunnesäätely riippuu aluksi vanhemmasta (vanhemmat säätävät tunteita lapsen puolesta). Taaperot ja pienet lapset saattavat käyttää yhteistä tunnesäätelyä (itse itsenäisesti sekä vanhempien kanssa) - myöhemmin muodostuu itsesäätely (self-regulation).

Lasten tunnetietoisuuden ja tunnesäätelyn lisäksi vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen LAATU taaperoilla ja esikouluikäisillä vaikuttaa lasten ongelmakäyttäytymiseen (Harrist ja Waughn, 2002). Vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen laatu: missä määrin vanhempi ja lapsi jakavat kiintymystä, reagoivat toistensa tunteisiin ja toimintaan ja keskittyvät leikin aikana samaan asiaan.

Monta tekijää, kuten vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus; tunnetietoisuuden kehittyminen; itsesäätelyn sekä yhteisen tunnesäätelyn opetettu strategia (instruction given by a parent) ja käyttö .

Lapsilla, joilla on kielenkehityksen viiveitä, saattaa olla kohonnut riski ongelmakäyttäytymiselle.

Taaperot joilla kielen viiveitä ilmaisussa (expressive delays), olivat muita ujompia ja pelokkaampia uusissa tilanteissa. Taaperot jotka aloittivat puhumaan myöhemmin olivat vetääntyneimpiä (withdrawn), vakavampia ja masentuneimpia. Vanhemmilla lapsilla taas näkyi enemmän käytöshäiriöitä (välinpitämättömyys muita kohtaan).

Stansbury ja Zimmermann (1999) havaitsivat, että kielenkehityksen viiveistä kärsivien lasten vanhemmat käyttivät vähemmän erilaisia tunnesäätelystrategioita lastensa kanssa, mikä viittaa siihen, että kielenkehityksen viiveet saattavat häiritä tunnesäätelytaitojen sosialisaatiota, sekä ITSEsäätelytaitoja (vähemmän harjoitusta vanhempien tai muiden aikuisten kanssa).

Yksi mahdollinen syy kielitaitojen ja ongelmakäyttäytymisen välisessä yhteydessä voi olla KIELEN keskeinen ASEMA vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa, joka vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta sekä lapsen tunnesäätelyn kehitystä.

Useita interventioita sekä kielenkehityksen viiveiden että ongelmakäyttäytymisessä. Pääasiassa puututtu VANHEMPIEN käyttäytymiseen. Interventioissa paljon samankaltaisuuksia, mutta kielenkehityksen viiveitä mitattaessa harvoin mitattu SAMALLA ongelmakäyttäytymistä.

Esimerkiksi MOLEMMISSA interventioissa TAVOITTEENA on rakentaa positiivisia, ehdollisia kanssakäymisiä VANHEMPI-LAPSI suhteen vahvistamiseksi (- kuten child directed interaction CDI = vastata lapsen puheeseen oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla (engl. contingent interaction). Sekä lisätä vanhemman ja lapsen välistä synkroniaa (kyky reagoida toisiinsa jne.)

Tutkittiin vanhempien toteuttaman kielellisen intervention (EMT:n) vaikutusta taaperoiden ja esikouluikäisten, joilla kielenkehityksen viiveitä, ongelmakäyttäytymiseen.

EMT:ssä vanhemmille opetetaan strategioita kielenkehityksen tukemiseksi. mm. lapsen kommunikaation huomaaminen ja siihen vastaaminen, kielen mallintaminen ja lapsen lausumien laajentaminen, sekä kehotteiden käyttö vastauksena/reaktiona lapsen pyyntöihin.

Esitetyt suorat vaikutukset: a) lapsi-vanhempi suhteen LAADUN muokkaaminen parantamalla lapsi- vanhempi vuorovaikutusta b) parantamalla vanhempien kyvyn reagoida lapsen tunnetiloihin paremmin c) vanhempien opettaminen mallintamaan ja vahvistamaan kielivälitteisten tunnesäätelystrategioiden käyttöä (the use of language-mediated emotion-regulation strategies)

Esitetty epäsuora vaikutus on, että lapset kehittävät monipuolisempaa sanastoa ja kielellisiä taitoja, joita he voivat hyödyntää käyttäessään YHTEISIÄ ja ITSENÄISIÄ tunnesäätelystrategioita.

CDI (child directed interaction) on yksi PCIT (parent-child interaction therapy) komponentti, joka keskittyy rakentamaan positiivisia, ehdollisia kanssakäymisiä vanhempi-lapsi suhteen vahvistamiseksi. Tämä CDI komponentti muistuttaa vahvasti EMT komponenttia!

Koska viestintätaitojen kehittäminen tukee yhteisten- sekä itsenäisten säätelytaitojen kehittymistä ja käyttöä, voikin olla, että KIELELLISET TAIDOT epäsuorasti medioivat EMT:n ja ongelmakäyttäytymisen välistä suhdetta.

Selvittää miten EMT vaikuttaa ongelmakäyttäytymiseen ja mikä on kielellisen kehityksen rooli.

Tutkimus tehtiin sekundäärisenä analyysina aineistolle, jonka primaarisessä analyysissa todettiin, että EMT paransi lasten kykyä ymmärtää/vastaanottaa sekä ilmaista kielellisesti, merkitsevästi heti intervention jälkeen.

Mediaatio-analyysi edellyttää, että riippumaton muuttuja, EMT, on merkitsevä medioivan muuttujan, eli kielen, ennustaja.

12 kuukautta interventiosta EMT paransi kommunikoinnin nopeutta, mutta EI MUITA kielen mittareita, merkitsevästi - KOMMUNIKOINNIN NOPEUS valittiin medioivaksi muuttujaksi

(1) Mikä on vanhempien toteuttaman EMT:n vaikutus lasten ongelmakäyttäytymiseen ja minkä tyyppiseen ongelmakäyttäytymiseen (sisäänpäinsuuntautuneeseen, ulospäinsuuntautuneeseen vai kokonaisvaltaiseen ongelmakäyttäytymiseen) EMT vaikuttaa eniten? (2) Medioivatko lapsen kielelliset taidot (kommunikaationopeus) EMT:n ja lapsen ongelmakäyttäytymisen välistä yhteyttä?

Tutkijat uskovat, että EMT:llä olisi suurin vaikutus sisäänpäinsuuntautuneeseen käyttäytymiseen ja että tätä yhteyttä medioi lapsen kommunikaationopeus.

Satunnaistettu koeasetelma (randomized controlled trial)

97 lasta (keski-ikä 30,5 kuukautta = 2.5v.) Satunnaistettu 45 lasta interventio-ryhmään, 52 kontrolli-ryhmään. 81 % poikia, 19% tyttöjä). Koehenkilöt täyttivät kielenkehityksen viiveen kriteerit.

Poikien suurta osuutta selittää se, että kielenkehityksen viiveet ovat yleisempiä pojilla kuin tytöillä.

EMT kesti kolme kuukautta, yhteensä 28 sessiota ja toteutettiin sekä klinikalla että kotona.

Niille vanhemmille, jotka olivat satunnaistettu INTERVENTIO -ryhmään, opetettiin kuusi (6) kielenkehityksen tukemisen strategiaa. mm. (1) ehdollinen reagointi lapsen kommunikaatioyrityksiin, (2) kommunikaation vuorottelu (molemmat lapsi ja aikuinen saavat yhtä monta vuoroa), (3) lapsen lausumien laajentaminen (esim. yhdellä tai kahdella sanalla), sekä KIELEN KÄYTTÖÖN KANNUSTAVIA strategioita: (4) tauottaminen/hiljaisuus ja (5) kehotukset.

Kontrolli-ryhmäläiset eivät saaneet "hoitoa"/ opetusta, mutta heidät ohjattiin Tennessee Early Intervention Systemiin.

Mittaukset tehtiin yhteensä 4 kertaa jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle lapsi-vanhempi parille (riippumatta olivatko interventio- tai kontolliryhmässä): (1) ennen intervention alkua (lähtötilanne), (2) heti 3kk intervention jälkeen (3kk alusta), (3) puoli vuotta intervention jälkeen (9kk alusta) ja (4) vuosi intervention jälkeen (15kk alusta). Tärkeimmät tulokset: Tutkimuksen ensisijaiset tulosmittarit olivat 12 kuukauden seurantatiedot.

Kaikkien osallistuneiden oli mahdollista osallistua aikaisiin interventioihin, mutta vain alle 25 % kummastakaan ryhmästä osallistui. Interventioryhmässä olleet lapset saivat keskimäärin 14 tuntia enemmän interventioita kuin lapset kontrolliryhmässä koko tutkimuksen aikana.

Paikallisten lastenlääkärien vastaanotoilta, mainoksilla lehdessä ja lähetteillä Tennessee Early Intervention Systeemistä

Osallistujien tuli olla 24-42 kk (2-3.5v.) vanhoja ja heidän vanhemmat antoivat suostumuksen. Tutkimukseen kelpuutettiin, jos pisteet Bayley Scales of Infant Development olivat ainakin 1,33 (SD) keskihajontaa alle normitetun keskiarvon joko kielellisen VASTAANOTTAMISEN tai ILMAISUN osalta.

Kehitysvammaisuus (BSID-III kognitiiviset pisteet <80), autismikirjon diagnoosi, merkittävä liikuntavamma tai yli 40 dB kuulovamma.

Mittarina CBCL: Child Behavior Checklist 1.5-5. Tulokset luokiteltiin joko: (1) Kokonaisvaltainen ongelmakäyttäytyminen (sisä+ulos), (2) sisäänpäinsuuntautunut ongelmakäyttäytyminen sekä (3) ulospäinsuuntautunut ongelmakäyttäytyminen

Vanhemmat vastasivat CBCL:n jokaisella mittauskerralla (0kk, 3kk, 9kk, 15kk)

Käytettiin CBCL:n raakapisteitä skaalattujen/normitettujen pisteiden sijaan. Näin saatiin mitattua todellista muutosta ongelmakäyttäytymisessä tutkimuksen ajan. Vältetään myös mahdollinen uudelleen normitus.

CBCL raakapisteiden lähtötaso, ikä, sukupuoli.

CBCL:n itemit/kysymykset/väitteet analysoitiin sen arvioimiseksi, mittasivatko osa niistä kielellisiä kykyjä. Koska vain kaksi itemiä 99:stä saattoivat mitata kielellisiä kykyjä ongelmakäyttäytymisen sijaan, itemit pidettiin mukana analyyseissä.

Lähtötilanteen (0kk) sekä vuosi intervention jälkeen (15kk) "Rate of communication" /Kommunikaation nopeus laskettiin = tämä on lapsen lausumien MÄÄRÄ kahdessa leikkiin pohjautuvassa vuorovaikutustilanteessa huoltajien kanssa klinikalla, 2 x 10 min settiä. Ensimmäisessä leikittiin lelujen kanssa, toisessa oli leikki-picnic. Huoltajia ohjeistettiin leikkimään lapsensa kanssa kuten tavallisestikin.

SEM eli rakenneyhtälömallinnus valittiin. SEM mahdollistaa joustavan monimutkaisempienkin yhteyksien tutkimisen. Koska tutkimuskysymyksiimme kuului sekä suorien (direct) että välitettyjen vaikutusten (mediated effects) testaaminen, tarvitsimme tilastollisen lähestymistavan, joka mahdollisti molempien tämäntyyppisten parametrien joustavan arvioinnin.

Viisi SEM mallia koostettiin jokaisen kolmen eri ongelmakäyttäymistyypin (internal, external, total) tarkastelua varten.

Jokaisen sarjan ensimmäinen malli auttoi vastaamaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. (Eli EMT:n vaikutus ongelmakäyttäytymiseen + mihin tyyppiin vaikuttaa eniten: internal, external, total)

(1) EMT vaikutus ongelmakäytökseen ilman nykyistä kommunikaatio nopeutta - c reitti. (2) EMT vaikutus kommunikaatio nopeuteen ilman nykyistä ongelmakäytöstä - a reitti. (3) Kommunikaationopeuden vaikutus ongelmakäyttäytymiseen ilman interventio/kontrolli statusta - b reitti. (4) Kokonainen a+b+c epäsuora/medioiva malli vapaasti arvioituna (EMT - kommunikaation nopeus - ongelmakäyttäytyminen, osittainen mediaatio yhdellä kovariaatilla) (5) Kokonainen a+b+c epäsuora/medioiva malli, jossa epäsuora c polku rajoitetaan nollaan (EMT- kommunikaation nopeus - ongelmakäyttäytyminen, täysi mediaatio kaikilla kovariaateilla)

SEM malli 1 vastasi tähän tutkimuskysymykseen.

SEM malli 4 ja 5 vastasivat tähän tutkimuskysymykseen.

Interventio- ja kontrolliryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja iän, sukupuolijakauman tai lähtötason sisäänpäinsuuntautuneen käytöksen pisteissä. Lähtötason KOMMUNIKAATION NOPEUDESSA (ilmausten määrän keskiarvo/ mean of number of utterances) oli MERKITSEVÄ ero. (Kontrolli = 61.54, interventio = 86.09)

Kun lähtötason ongelmakäyttäytyminen, lähtötason kommunikaation nopeus, ikä ja sukupuoli kontrolloitiin, EMT-ryhmään kuuluvilla lapsilla oli MERKITSEVÄSTI VÄHEMMÄN vanhempien raportoimaa KOKONAISongelmakäytöstä (-6,589, 95 %:n CI [-11,804, -1,385]), ULOSPÄINsuuntautunutta käyttäytymistä (-2,231, 95 %:n CI [-4,355, -0,108]) ja SISÄÄNPÄINsuuntaunutta käyttäytymistä (-2,091, 95 %:n CI [-3,791, -0,391]) 12kk interventiosta (post intervention!)

Efektikoot olivat samankaltaisia! Kokonaisongelmakäyttäytyminen, d = -.434 Ulospäinsuuntautunut käyttäytyminen, d = -.346 Sisäänpäinsuuntautunut käyttäytyminen, d = -.440 Cohenin (1992) mukaan nämä efektikoon estimaatit ovat PIENIÄ/KESKISUURIA.

Malli 4:ssa a-b-c reitti (EMT - kommunikoinnin nopeus - ongelmakäyttäytyminen) lisäsi kommunikoinnin nopeutta, mikä laski KOKONAIS-ongelmakäytöstä (significant effect), joten kommunikoinnin nopeudella merkittävä rooli välittäjänä (mediation effect). Reitti a-c EMT:n suora yhteys KOKONAIS-ongelmakäytökseen heikko (NOT statistically significant). Samanlaiset tulokset sisäisen ongelmakäyttäytymisen kanssa: reitti a-b-c EMT lisäsi kommunikoinnin nopeutta, mikä laski SISÄISTÄ ongelmakäyttäytymistä (significant effect), joten kommunikoinnin nopeudella merkittävä rooli välittäjänä (mediation effect), reitti a-c EMT:n suora yhteys SISÄISEEN-ongelmakäytökseen heikko (NOT statistically significant). Toisin kuin KOKONAIS-ongelmakäytöksen ja SISÄISEN ongelmakäytöksen kanssa, kommunikointinopeudella EI ollut merkittävää vaikutusta ULKOISEEN ongelmakäytökseen, vaikka vaikutus olikin samansuuntainen kuin muilla!

Osittaisvaikutusta

Kieliviiveisten lasten ongelmakäytökseen, lisää vanhemman ja lapsen välistä synkroniaa (kyky reagoida toisiinsa) sekä lapsi-vanhempi vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen, perheen kuluihin, aikaan ja vaivaan, lapsen kielikeskeiseen tunnesäätelyyn

EMT vähensi KOKONAIS-ongelmakäyttäytymistä noin 6,5 raakapisteellä (CBCL: epätosi, joskus tosi, usein tosi -asteikko) mikä voi johtaa kolmen oireen kokonaiseen häviämiseen tai kuuden oireen osittaiseen häviämiseen, tai yhdistelmään näiden kahden välillä.

SISÄÄN- ja ULOSpäinsuuntautuneessa ongelmakäyttäytymisessä EMT vähensi noin kahdella raakapisteellä. Lähtöpisteet sisään: 6,55, ulos: 10,76, eli kahden pisteen lasku edustaa 30,5 % laskua sisään. ja 18,6 % laskua ulos. oireissa.

Vanhemmat saattoivat käyttää eri strategioita eri määrissä. Eri strategiat vaikuttavat eri määrissä ulos- ja sisäänpäinsuuntautuneeseen ongelmakäytökseen. Esimerkiksi tunteiden nimeämisen on osoitettu olevan yhteydessä sisäänpäinsuuntautuneeseen käyttäytymiseen, kun taas itsen harhauttaminen / huomion uudelleenohjaus on tutkimusten mukaan yhteydessä ULOSpäinsuuntautuvaan käyttäytymiseen.

Tässä tutkimuksessa osallistuneilla oli lähtötasolla subkliininen määrä (subclinical levels) ongelmakäyttäytymistä (T-pisteet kaikissa noin 47 [>65 kliinisten oireiden raja]), eli ongelmakäyttäytymisen "määrä"/ vakavuus ei ollut niin iso että se olisi riittänyt esim. diagnoosiin ongelmakäyttäytymisestä...

(1) Ongelmakäyttäytymisen mittarina käytettiin vain vanhempien vastauksia CBCL:ssa, useimmat osallistujista eivät olleet esikoulussa, joten opettajien arvioita ongelmakäyttäytymisestä ei saatavilla. (2) EMT -koulutus saattoi muuttaa vanhempien tapaa arvioida lapsiaan. (3) Vanhempien käyttämiä tunnesäätelystrategioita ei koodattu, eikä myöskään lasten. (4) Tällä otoskoolla ei ollut mahdollista havaita mahdollisia sukupuolieroja (tyttö-osallistujia liian vähän!)

(1) Tärkeä olla useampi tiedon-keruu menetelmä. (2) Olisi tärkeää koodata vanhempien ja lasten vuorovaikutusta kotona ja tutkittava, miten vanhempien ja lasten itsesäätely- ja keskinäisen säätelyn strategioiden käyttö voi vaikuttaa eri tavoin sisäiseen ja ulkoiseen ongelmakäyttäytymiseen. (3) Olisi tärkeää tutkia MONIEN erilaisten tunteiden säätelystrategioiden käyttöä ja niiden vaikutusta kielitaitoon ja ongelmakäyttäytymiseen. (4) Sukupuolieroja tulisi tutkia enemmän, sillä on mahdollista, että kielen ja ongelmakäyttäytymisen välinen suhde toimii eri tavalla pojilla kuin tytöillä. (5)Myös tutkia miten EMT vaikuttaa vakavampaan esim. diagnosoituun ongelmakäytökseen. (6) Tutkia mitkä EMT strategioista ovat tehokkaimmat ongelmakäyttäytymiseen?

EMT vähensi ongelmakäyttäytymistä vuosi intervention jälkeen (merkittävä tulos)! Aikaisen intervention tärkeyttä korostava sekä pysyviä hyötyjä ajatellen!

Kyllä