TUTA.210 Yrityksen Talous Luento 1-8

Yrityksen kyky maksaa velat ajoissa ja tarpeeksi käteistä käytettävissä.

Rahoitussuhde, joka kertoo nopeudesta kuinka nopeasti yritys pystyy maksamaan lyhytaikaisia velkojaan.

Rahoitussuhde, joka kertoo yrityksen maksukyvystä lyhytaikaisiin sitoumuksiinsa.

Yrityksen pääoman rakenne, joka kertoo sen taloudellisesta vakaudesta ja velan hallinnasta.

Yrityksen pääomaa jonka omistajat omistavat.

Yrityksen pääomaa, josta se on lainannut velkojilta.

Normaali liiketoiminnan rytmiin liittyvä nousu ja lasku, joka ulottuu yrityksen vuoden toimintaan.

Toimiala- ja markkinatilanteeseen liittyvät muutokset, jotka kestävät pidempään kuin kausivaihtelu.

Investointi-, toiminta- tai muu varaus, jonka voi tehdä veroperusteisista syistä. Se vaikuttaa tuloslaskelmaan ja taseeseen.

Taseen merkitään saamiset todennäköiseen arvoon (ROM), ROM-markkinahintaan (ROM) tai inventointimenettelyllä (VOM). Arvonalennukset kirjataan tuloslaskelmaan kuluksi.

Verosuunnittelun työkalu, jolla voidaan kirjata suunnitelman ylittäviä veroperusteisia poistoja.

Velkojensuoja -menetelmä, jossa osakepääomaa pienennetään. Edellyttää julkista ilmoitusta oikeusrekisterikeskuksessa.

Rahasto, johon kirjataan johdannaissopimusten ja muiden rahoitusvälineiden arvon muutokset. Muutokset yleensä tuloslaskelmassa, joskus rahastossa.

Osa merkintähinnasta, jota ei merkitä osakepääomaan. Ei ole sidottua pääomaa.

Maa- tai vesialueelta tai arvopapereille voidaan tehdä arvonkorotus pysyville vastaaville. Se ei vaikuta tulokseen, mutta voi vaikuttaa tunnuslukuihin.

Hallituksen velvollisuus tehdä rekisteröinti ilmoitus poikkeamisesta heti. Varojen jakaminen ei saa vaarantaa maksukykyä.

Tuotteen kirjaaminen valmiusasteen perusteella. Vaatii pitkän valmistusaajan, sitovan tiluksen ja oleellisen liikevaihdon.

Yrityksen oman tarpeen tuotanto vaatii erityistä huomiota tilinpäätöksessä.

Rahaprosessien kuvaus historiasta mahdollisimman tarkasti lainsäädännön mukaisesti.

Yrityksen tulevaisuuden kuvaus monista näkökulmista, mikä auttaa johtamista.

Tuotannontekijän käytöstä syntyvä kustannus, koostuu määrästä ja hinnasta.

Menetyksen kustannus siitä, että valitaan yksi vaihtoehto toisen sijaan.

Kustannukset, jotka voidaan suoraan yhdistää tiettyyn tuotteeseen tai toimintaan.

Valinnat, jotka laskelman laatija tekee, jotka vaikuttavat liikekirjanpitoon tai johdon laskentatoimeen.

Kustannuslaskennan malli, joka keskittyy myyntituottojen ja muuttuvien kustannusten erotukseen määrittää kannattavuuden.

Tuotosmäärä, jossa yrityksen tulos on nolla (ei voittoa eikä tappiota).

Määritetään, mitkä kustannukset sisältyvät laskelmiin ja mitkä eivät.

Luotettavien tietojen ja mittausten kirjaaminen laskelmissa.

Kustannusten kohdistaminen niihin toimintoihin tai tuotteisiin, jotka ne aiheuttavat.

Pitkäaikaisten tuotannontekijöiden kustannusten jakaminen laskentakausille.

Yhteisten kustannusten jakaminen eri tuotteille tai toiminnoille.

Muutokset resurssinkäytössä (työvoima, koneet yms.) saavuttaaksesi parhaan tehokkuuden ja kannattavuuden.

Suunnitelma tulevan aikajakson talouden käytöstä, joka sisältää tulot ja menot.

Budjetti, joka keskittyy yrityksen kannattavuuteen, eli tulot, menot ja voitto.

Budjetti, joka keskittyy yrityksen maksuvalmiuteen ja varojen riittävyyteen.

Eri tapoja tehdä budjetteja: autorytäärisesti (ylhäältä alas), demokraattisesti (alhaalta ylös) tai iteratiivisesti.

Tarkastelu siitä, kuinka budjetti toteutuu ja erojen analysointi. Miten poikkeamat korjataan?

Budjettia pidetään vuoden mittaisena, ja sitä päivitetään säännöllisesti, yleensä kuukausittain

Laskentajärjestelmä, jossa käytetään vakiohintoja ja -määriä kustannusten arviointiin.

Standardikustannuslaskennassa käytetään tavoitehintoja ja -määriä, jotka edustavat realistista ja hyvää suorituskykyä.

Kustannusten jako eri lajeihin (aine-, työvoima- ja pääomakustannukset). Käytetään tuotteiden kustannusten selvittämiseen ja vertailevaan analyysiin.

Kustannusten laskeminen tuotannon jälkeen, todellisen kulutuksen perusteella. Käytetään tarkkojen kustannusten selvittämiseen, mutta voi olla aikaa vievää.

Kustannusten arvioiminen ennen tuotantoa, standardeihin, historiallisiin tietoihin tai arvioihin perustuen. Nopeampi, mutta epätarkempi.

Aika, jonka kuluessa omaisuuserän arvo laskee nollaan. Käytetään poistojen laskemiseen.

Poiston jaksottaminen tasaisella summalla jokaiselle poistojaksolle. Yksinkertaisin poistotapa.

Poiston jaksottaminen etupainotteisesti, eli korkeammat poistot alussa. Käytetään nopean omaisuuden poistamiseen.

Kustannusten laskeminen vastuualueittain, kuten osastojen, tiimien tai koneiden tasolla. Käytetään kustannusten hallintaan ja vastuiden selventämiseen.