Rehevöitymisen hillitseminen

• Rehevöitymisen hillitseminen on haastavaa sekä ulkoisista kuormittajista että sisäisestä kuormituksesta johtuen.
• Tehokkain keino rehevöityneen vesistön hoitoon on ulkoisen kuormituksen vähentäminen.
• Ihmisen toiminnasta aiheutuvaa ravinnekuormaa pyritään jatkuvasti vähentämään, mutta hajakuormituksen selvittäminen on erityisen hankalaa.
• Monet hoitokeinot edellyttävät lainsäädäntöä.
• Jätevesien typpi- ja fosforipäästöt ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä puhdistusmenetelmien ja viemäröinnin kehittymisen ansiosta.
• Vedenpuhdistuksessa käytetään mekaanisia, kemiallisia ja biologisia menetelmiä.
• Biologisessa vedenpuhdistuksessa hyödynnetään hajottajamikrobeja, denitrifikaatiobakteereja ja ravinteita kuluttavia bakteereja.
• Viemäriverkoston ulkopuolella olevien haja-asutusalueiden kotitaloudet vastaavat itse jätevesien asianmukaisesta käsittelystä.

Maatalouden vaikutus

• Maataloudessa on kehitetty viljelymenetelmiä ravinnekuorman vähentämiseksi, mutta maatalouden osuus rehevöitymisessä on edelleen merkittävä.
• Lannoituksen täsmällinen ja tarpeenmukainen käyttö on keskeinen ratkaisukeino.
• Peltojen eroosiota voidaan vähentää viljelemällä pelloilla kasveja ympäri vuoden.
• Typensitojakasvien viljeleminen parantaa maaperän ravinnetasoa ja vähentää keinolannoitteiden tarvetta.
• Typensitojakasveilla tarkoitetaan lajeja, joiden juurinystyröissä elää typensitojabakteereja.
• Monivuotiset kasvillisuuskaistaleet eli suojavyöhykkeet peltojen ja vesistöjen välillä estävät ravinteiden huuhtoutumista veteen.
• Hyvän suojavyöhykkeen tulisi olla useita metrejä leveä.
• Karjan laidunnus on sallittua suojavyöhykkeellä, jos siitä ei aiheudu eroosiovaaraa.
• Eläinten jätösten sisältämät ravinteet voivat päätyä vesistöön.