Untitled Quiz

Rikollisuuden vaikuttamiseen vaikuttavat tekijät

• Rikollisuuteen vaikuttavat moninaiset tekijät, joita voidaan tarkastella sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla. Yhteiskunnalliset tekijät voivat sisältää esimerkiksi taloudellista epätasa-arvoa, sosiaalisia normeja ja kulttuurisia katsomuksia, jotka vaikuttavat yhteisöjen käyttäytymiseen. Yksilölliset tekijät voivat liittyä henkilön taustaan, psykologisiin piirteisiin tai elinolosuhteisiin, jotka kaikki voivat lisätä tuloa rikollisiin aktiviteetteihin.
• Vaikuttavuuden arviointi on keskeinen vaihe rikollisuuden torjuntaan liittyvien toimenpiteiden suunnittelussa, sillä se mahdollistaa eri strategioiden tulosten mittaamisen ja vertailun. Tällainen arviointi auttaa ymmärtämään, mitkä toimenpiteet ovat tehokkaita, ja siten mahdollistaa resurssien kohdistamisen niihin. Hyvin suunniteltu vaikuttavuusarviointi voi myös tarjota arvokasta tietoa päätöksenteossa.
• Vaikuttavuusarvioinnilla kartoitetaan toimenpiteen vaikutusta rikollisuuden tasoon ja sen muutoksiin ajan myötä. Tämä prosessi sisältää data-analyysia ja -keruuta, mikä auttaa muodostamaan perusteellisen käsityksen rikollisten toimien vähenemisestä tai lisääntymisestä eri interventioiden seurauksena. Tavoitteena on määrittää, kuinka hyvin eri strategiat ovat onnistuneet rikollisuuden ehkäisemisessä.

Vaikuttavuusarvioinnin tasot (Maryland-kriteerit)

• Tason 1 arvioinnissa määritellään korrelaatio arvioidun ohjelman ja rikollisuuden välillä tietyn ajanjakson aikana. Tämä tarkoittaa, että selvitetään, onko ohjelman toteuttamisen aikana rikollisuuden taso muuttunut tai pysynyt samana.
• Tason 2 arvioinnissa rikollisuutta mitataan ennen ja jälkeen ohjelman koeryhmässä ilman vertailuryhmää. Tämä tarkoittaa, että vertailua tehdään vain ohjelman osallistujien välillä, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä, mutta voi silti antaa arvokasta tietoa ohjelman vaikutuksista.
• Tason 3 arvioinnissa rikollisuutta mitataan ennen ja jälkeen ohjelman sekä koeryhmässä että vertailuryhmässä. Tämä taso mahdollistaa ohjelman vaikutusten vertailun, sillä se ottaa huomioon kontrolliryhmän, joka ei ole osallistunut ohjelmaan.
• Tason 4 arvioinnissa rikollisuutta mitataan ennen ja jälkeen ohjelman, sekä koeryhmässä että vertailuryhmässä, ja muita tekijöitä vakioidaan. Tämä tarkoittaa, että analyysissa otetaan huomioon myös mahdolliset häiritsevät tekijät, jotka voivat vaikuttaa tuloksiin, kuten taloudelliset olosuhteet tai sosiaalinen tausta.
• Tason 5 arvioinnissa käytetään satunnaistettua koeasetelmaa. Tämä tarkoittaa, että osallistujat jaetaan satunnaisesti koeryhmään ja kontrolliryhmään, mikä minimoi mahdolliset biasoidut tulokset ja antaa luotettavampia arvioita ohjelman vaikutuksista.

Rikoksentorjunnan tasot

• Primaarinen rikoksentorjunta pyrkii estämään rikosten syntymisen yleisesti ja muokkaamaan yhteiskunnallista ympäristöä niin, että rikollisuus vähenee. Tämä voi sisältää esimerkiksi yhteisöprojekteja, lainsäädäntötoimia tai koulutusohjelmia, jotka kohdistuvat koko yhteiskuntaan.
• Sekundaarinen rikoksentorjunta keskittyy sen sijaan kohdentamaan toimenpiteitä erityisesti henkilöihin tai ryhmiin, joiden riski syyllistyä rikoksiin on ilmeinen. Tällaiset toimenpiteet voivat sisältää erityisiä ohjelmia nuorille tai haavoittuville ryhmille, jotka ovat enemmän alttiita rikolliselle käyttäytymiselle.
• Tertiäärinen rikoksentorjunta tähtää rajoittamaan toistuvia rikoksia henkilöille, jotka ovat jo syyllistyneet rikokseen. Tämä voi sisältää esimerkiksi kuntoutusohjelmia, rikollisuuden ehkäisemiseen liittyviä terapioita tai valvontaan perustuvia ohjelmia, joilla pyritään vähentämään rikollista toimintaa entisten rikollisten keskuudessa.

Rikollisuuteen vaikuttava rutiinitoimintojen teoria

• Rikollisuuden rutiinitoimintojen teoria esittää, että rikosten tapahtuminen edellyttää kolmea keskeistä tekijää: todennäköinen tekijä, sopiva rikoksen kohde ja kontrollin puute. Tämä tarkoittaa, että rikos voi tapahtua vain, kun nämä kolme elementtiä ovat yhdessä oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.
• Teorian avulla pyritään tunnistamaan ja ymmärtämään rikoksen riskitekijöitä ympäristössä, kuten alueet, joissa rikokset todennäköisesti tapahtuvat, ja ajankohtia, jolloin rikollisuus on korkeimmillaan. Tämä tieto voi auttaa viranomaisia kehittämään ennaltaehkäiseviä strategioita, jotka vähentävät rikollisuuden esiintyvyyttä.

Rikollisuuteen vaikuttavan tilan kontrolli

• Rutiiniton toimintojen teorian mukaan tilan olosuhteet ja kontrolli vaikuttavat vahvasti ihmisten käyttäytymiseen ja siten myös rikollisuuteen. On tärkeää vähentää piilotettuja ja epäsuoria rikosten alttiuksia, jotka voivat syntyä, kun valvontaa tai kontrollia on liian vähän.
• Tilat, joissa ei ole riittävää kontrollia, kuten huonosti valvotut alueet tai heikosti valaistut paikat, voivat olla erityisen houkuttelevia rikollisille. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää kehittää valvontaratkaisuja ja ympäristösuunnittelua, jotka tekevät rikoksen toteuttamisesta vaikeampaa.

Rikoksentorjunnan keinot

• Rikoksentorjuntaan liittyy erilaisia strategioita, jotka toimivat yhdessä kokonaisuuden saavuttamiseksi. Näitä voi olla muun muassa rikoksentekopaikkojen suojaaminen, mikä tarkoittaa fyysisten ympäristöjen muokkaamista tai turvallisuusjärjestelmien vahvistamista. Ryhmäläheisen kontrollin parantaminen voi tarkoittaa yhteisön jäsenien aktivointia, jolloin he osallistuvat rikollisuuden ehkäisemiseen.
• Rikoksentekijöiden hallinta voi sisältää ohjelmia ja strategioita, jotka keskittyvät rikollisten käyttäytymisen valvontaan ja interventioihin. Virallinen ja epävirallinen valvonta, kuten poliisin toimet tai naapurustojen yhteisötoiminta, ovat myös tärkeitä elementtejä rikoksentorjunnassa. Luonnoniset kontrollimekanismit, kuten yhteisön normit ja arvot, sekä tilojen muokkaaminen rikollisuuden estämiseksi ovat myös oleellisia.

Kriminalisoitujen sosiaalisten muutosten seuraukset

• Jotkut poliittiset päätökset voivat vaikuttaa rikollisuuteen tahattomasti ja epäsuorasti. Esimerkiksi moottoripyöräilijöille asetettu kypäräpakko voisi johtaa vähemmän onnettomuuksiin, jolloin se voi epäsuorasti vaikuttaa rikolliseen toimintaan. Tällaiset päätökset voivat muuttaa sosiaalista käyttäytymistä, ja niillä on pitkälti eteeriset vaikutukset rikollisuuden tasoon.
• Sosiaalisten muutosten, kuten rahan käyttötapojen ja viestimien kehityksen, vaikutusten tutkiminen rikollisuuteen on äärimmäisen tärkeää. Tiedon ja teknologian kehittyminen voi muuttaa ihmisten käyttäytymistapoja ja rikollista aktiviteettia, minkä vuoksi on tärkeää seurata näitä muutoksia ja sopeuttaa strategioita niiden mukaisesti.

Desiistanssi

• Desiistanssi viittaa rikollisen käyttäytymisen lopettamiseen. Tällä käsitteellä tarkoitetaan prosessia, jossa henkilö, jolla on aiempia rikollisia taipumuksia, päättää lopettaa rikollisen toiminnan. Tämä voi johtua monista syistä, kuten ympäristön muutoksista, henkilökohtaisesta kehityksestä tai negatiivisista kokemuksista rikollisuuden parissa.
• Erilaisia malleja on kehitetty kuvaamaan sitä, kuinka rikollisuus loppuu. Nämä mallit voivat sisältää yksilöllisiä tekijöitä, kuten ihmisen uskonnollisia tai eettisiä arvoja, tai sosiaalisia tekijöitä, kuten perhesuhteita tai yhteisöllistä tukea. Tärkeää on ymmärtää, että toipumisprosessi vaihtelee eri henkilöiden välillä.
• Desistanssissa voidaan erottaa useita vaiheita ja tasoja, jotka kuvaavat, miten rikolliset yksilöt voivat siirtyä pois rikollisesta elämäntavastaan. Nämä vaiheet voivat olla muun muassa tiedostaminen, päätös lopettaa rikollisuus, aktiviteettien muuttaminen ja lopulta sosiaalinen integraatio.
• Erilaiset tekijät vaikuttavat desistanssin toteutumiseen, ja ne voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Esimerkiksi henkilökohtaiset arvot, ihmissuhteet ja yhteiskunnan tuki voivat vuosikymmenten aikana vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti yksilö voi irtautua rikollisesta elämästään.

Yksilöllinen näkökulma rikollisuuteen

• Iällä ja kehityksellä on merkittävä vaikutus henkilön todennäköisyyteen syyllistyä rikokseen, sillä eri ikäryhmissä esiintyy erilaisia käyttäytymismalleja. Esimerkiksi nuoret aikuiset ovat usein alttiimpia riskialttiille käyttäytymiselle ja rikoksille kuin vanhemmat aikuiset, joiden elämäntilanne ja sosiaaliset normit ovat kehittyneet.
• Neurologiset ja biologiset tekijät, kuten mielenterveysongelmat, geneettinen alttius tai aivotuottamien häiriöt, voivat vaikuttaa myös vaikkakin epäsuorasti rikolliseen käyttäytymiseen. Näiden tekijöiden ymmärtäminen auttaa psykologiassa ja rikollisuustutkimuksessa, kun etsitään keinoja rikollisten käyttäytymisten vähentämiseksi.
• Rationaalinen valinta -teoria korostaa sitä, että rikolliset käyttäytymiset ovat usein harkittuja päätöksiä, joissa otetaan huomioon riski ja hyöty. Rikollisen käyttäytymisen taustalla on syitä ja syyllisiä, ja näiden ymmärtäminen auttaa meitä kehittämään tehokkaampia torjuntastrategioita.

Ulkopuolinen näkökulma

• Sosiaalinen oppiminen selittää, miten ihmiset omaksuvat käyttäytymismalleja ympäristöstään, ja se osoittaa, kuinka tärkeää on, että positiivisia malleja on saatavilla. Yhteisön jäsenet voivat oppia rikollista käyttäytymistä, jos he kasvavat ympäristössä, jossa sellaista toimintaan ei moitita. Tämän vuoksi sosiaalisen oppimisen mekanismit, kuten palkinnon ja rangaistuksen systemaattinen käyttö, ovat tärkeitä sosiaalipoliittisia keinoja.
• Sosiaaliset kontrollimekanismit, kuten perhe, koulutus ja työpaikka, ovat keskeinen osa rikollisuuden ennaltaehkäisyssä. Perheellä on merkittävä rooli arvostusten ja normien siirtäjänä, kun taas koulu ja työpaikka tarjoavat ihmisiä eteenpäin vieviä sosiaalisia verkostoja. Nämä kontrollimekanismit voivat auttaa muokkaamaan nuorten käyttäytymistä ja vaikuttamaan kielteisesti rikolliseen käyttäytymiseen.

Mahdollisia tenttikysymysten aiheita

• Rikollisuuden määrittely ja historialliset näkökulmat ovat tärkeitä teemoja, sillä rikollisuuden käsitteet ovat vaihdelleet eri aikakausina. Tämä voi auttaa ymmärtämään, kuinka kulttuuriset ja yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet rikollisuuden määrittelyyn.
• Kriminalisoitujen sosiaalisten muutosten seuraukset antavat tärkeää tietoa siitä, miten lainsäädännön muutokset voivat vaikuttaa rikollisuuteen. Tämä on olennaista rikollistutkimuksessa, koska se auttaa arvioimaan politiikkojen tehokkuutta.
• Rikollisuuteen vaikuttava tila ja rutiinit ovat oleellisia tutkimuskohteita, jotka auttavat meitä ymmärtämään, miksi ja missä rikoksia tapahtuu. Ympäristön suunnittelu ja toimenpiteet voivat merkittävästi vaikuttaa rikollisuuden tasoon alueella.
• Desiistanssimallit tarjoavat erilaisia näkökulmia siihen, miten rikollinen käyttäytyminen voi loppua. Nämä mallit voivat perustua sosiaalisiin, psykologisiin tai biologisiin tekijöihin, jotka kaikki voivat vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti yksilöt voivat irtautua rikollisesta elämästä.
• Yksilölliset ja ulkopuoliset rikollisuuden selitystekijät tuovat esiin sen, että rikollinen toiminta on seurausta monista sekä henkilökohtaisista että yhteiskunnallisista syistä. Nämä voivat vaihdella kulttuurista ja perhesiteistä koulutustasoon ja taloudellisiin olosuhteisiin.