#3 Infant and child MRI: A review of scanning procedures

Magneettikuvaus (MRI) on ei-invasiivinen ja turvallinen menetelmä ihmisen aivojen tutkimiseen koko eliniän ajan. Verrattuna tietokonetomografiaan (CT) ja röntgensäteilyyn, magneettikuvauksessa ei käytetä ionisoivaa säteilyä ja sillä on erinomainen pehmytkudoskontrasti. Terveillä pikkulapsilla tehdyt neurokuvantamistutkimukset ovat lisääntyneet viime aikoina, ja samalla tutkimusala on laajentunut eri tieteenaloille, kuten psykologiaan, logopediaan ja yhteiskuntatieteisiin.

132 dB(A) (lentokoneiden nousu + lasku tätä hiljaisempi 100 dB)

Vähentämään ahdistusta ja liikkettä.

1. Eettiset syyt, kuten anestesian riskit, rauhoittavien lääkkeiden käyttö ei ole YLEISESTI hyväksyttyä terveiden yksilöiden tutkimuksissa.
2. Osallistujia voidaan kuvata luonnollisen unen aikana, mutta tämä menetelmä luo merkittäviä haasteita kuvausvalmisteluihin."

Lapsuudessa mahdollisimman lähellä syntymää, YLEENSÄ ensimmäisten syntymän jälkeisten viikkojen aikana ---- sillä vastasyntyneet nukkuvat paljon syntymän jälkeen. Tässä on kuitenkin haasteita ---- alkaen rekrytoinnista ja kuvantamisen ajoituksesta ilman, että se häiritsee vanhempien päivittäisiä aikatauluja. Lisäksi lasten kuvantaminen vaatii erityisasiantuntemusta, sillä nämä kuvantamiset ovat harvoin rutiinia klinikassa tai tutkimusympäristössä.

Osallistujien 1) ikä ja 2) kehitykselliset tarpeet.

-Arthur, ym. (2008) on julkaissut ohjeet aivojen magneettikuvaukseen ilman sedaatiota vastasyntyneiden tehohoitoyksiköiden (NICU) potilaille.- Arthurs, ym. (2012) teki katsauksen avaintekniikoista sedaation välttämiseksi vastasyntyneiden kuvaamisessa ja keskittyi haasteisiin, kuten fysiologiset muutokset, laitteistoin yhteensopivuus ja akustinen melu."

(Feed and wrap) Ruokinta ja kapalointi, jota tehdään PÄÄOSIN alle 3 kk lapsille. Tekniikassa käytetään yleensä tyhjiöimmobilisaattoria lapsen kapalointiin. Tämä on turvallinen ja halpa keino, eikä tarvitse käyttää sedaatioita! Toisessa tutkimuksessa käytettiin painopeittoa vanhempien lasten liikeiden minimoidakseen!

1. ENSISIJAINEN tekniikka vastasyntyneiden magneettikuvaukseen vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä (NICU) Yhdysvalloissa oli ruokinta ja kapalointi (64%). Loput tehohoitoyksiköt käyttivät lähinnä sedaatiota tai yleisanestesiaa.
2. Ruokinta ja kapalointi ryhmän onnistusmisaste datan laadussa oli alhaisempi kuin sedaatio ja yleisanestia ryhmien.
3. Ensimmäisten kuukausien jälkeen syntymästä, ruokinta ja ja kapalointa tekniikasta tulee epätehokkaampi ja kuvaus ilman sedaatiota tulee vaativammaksi.

Tutkimus hahmotteli protokollan alle 4v terveiden lasten kuvaamisen luonnollisen unen aikana. Onnistusmisaste oli 97%.

Raschle, ym. (2009) raportoi tekniikoita yli 4v lasten kuvaamiseen hereillä. CAM = yleiset ohjeet korostaen mukavuutta (Comfort), soveltuvuutta (Appropriateness) ja motivaatiota (Motivation).

Jopa sydämen syke, hengitys tai silmien räpäyttäminen voi aiheuttaa liikeartifakteja (tutkimusmenetelmän virheestä johtuvia löydöksiä) ja vähentää MRI datan laatua. ---- AINA on mahdollisuus hienovaraiseen, tahattomaan liikkeeseen kuvauksen aikana (vaikea estää).

Useita menetelmiä on kehitetty lieventämään tai korjaamaan liikettä. Menetelmät voidaan jakaa:

1. Prospektiivinen: tekniikat käyttävät reaaliaikaista korjausta
2. Retrospektiviinen: tekniikat muokkaavat dataa magneettikuvan muodostamisen aikana. HUOM! Kaikilla menetelmillä on rajoituksensa, eikä yksikään menetelmä voi täysin poistaa liikeartifakteja ---- liikkeen minimointi on VAIKEAA!

(1) Kuvausprotokollien raportointi. (2) Olemassa olevien tutkimuksien onnistumisasteet, joita ei ole käsitelty aikaisemmissa alan katsauksissa. (3) Osa omistettu omille menetelmille.

(1) Tehdä yhteenveto menetelmistä, joita käytetään 0-6v tutkittavien magneettikuvaukseen ---- Fokuksena viimeisen 9 vuoden aikana julkaistut tutkimukset.
---- Erityisesti keskittyen menetelmiin, joilla lapsi valmistellaan magneettikuvaukseen, mutta myös tekniikoihin ja työkaluihin, joita käytetään kuvauksen aikana onnistuneen kuvan mahdollistamiseksi. ---- Keskityttiin terveisiin, ajallaan syntyneisiin tutkittaviin. ---- Tarkasteltiin syitä onnistuneisiin ja syitä epäonnistuneisiin kuvauksiin. (2) Tarjota strategioita vauvojen ja pienten lasten kuvauksiin ilman sedaatiota. (3) Esitellään vastasyntyneiden MRI protokolla, jota käytettiin FinnBrain Birth Cohort -tutkimuksen neurokuvantamisen laboratoriossa.

Ennenaikaisesti syntyneet kuvataan USEIN kliinisin perustein.

Otoskokojen kasvattamiseksi ja datan laadun parantamiseksi sekä keskeyttäneiden määrän vähentämiseksi seurantatutkimuksissa, on tärkeää tietää nämä menetelmät. Tulevaisuudessa menetelmät voitaisiin jopa esitellä kliiniseen ympäristöön ja vähentää sedaatiota magneettikuvauksen aikana siellä.

Tutkimuspopulaatiot, jotka muodostuivat ajallaan syntyneistä vauvoista ja pienistä lapsista, keskittyen aivojen kasvun ja kehityksen tutkimiseen magneettikuvauksen avulla.

1.1.2012-1.1.2021 ---- saadakseen kirjallisuuskatsaukseen viimeisimmät ja relevanteimmat tutkimukset alalla, tutkimuksia etsittiin 2012 alkaen...

Mukana oli 1098 julkaisua, joiden otsikoita ja abstrakteja käytiin läpi ja suljettiin pois seuraavilla poissulkukriteereillä: (1) Julkaisu oli kirjoitettu jollain muulla kielellä kuin englanniksi. (2) Tutkimus ei ollut ihmistutkimus (eläintutkimukset). (3) Tutkimus keskittyi ennenaikaisesti syntyneisiin tai alipainoisiin tutkittaviin, riippumatta heidän iästään. (4) Tutkimus keskittyi sairauteen tai hoitoon. (5) 0-2v tutkittavia ei oltu magneettikuvattu tutkimuksessa. ---- Poistettiin yhteensä 721 julkaisua poissulkukriteereillä - 377 julkaisua tunnistettiin mahdollisesti relevanteiksi.

377 julkaisua tarkasteltiin abstraktien ja koko tekstin perusteella. Ensin poistettiin kaikki katsausjulkaisut (review articles) ja sen jälkeen käytettiin seuraavia mukaanottokriteerejä: (1) Tutkitut oli kuvattu 0-6v. (2) Kuvaukset tehtiin ilman sedaatiota. Tutkimuksessa piti olla maininta, ettei sedaatiota ollut käytetty TAI maininta, että kuvaukset tehtiin luonnollisen unen aikana tai hereillä. (3) Vain tutkitut, jotka syntyivät sikiöiässä 35 (gestational age, GA 35, viikolla 35 tai myöhemmin) otettiin mukaan... Poistettiin yhteensä 291 julkaisua! YHTEENSÄ 86 julkaisua sisällytettiin tähän katsaukseen.

Kiinnostuksen kohteina olivat sekä menetelmät, joilla tutkittava rauhoitettiin kuvauksessa, että kuinka tutkimukset raportoivat käytettyjä menetelmiä ennen kuvausta ja sen aikana. Tämä johti siihen, että osallistujien populaatiossa voi olla päällekkäisyyttä.

0-6-vuotiaille

Suurin osa tutkittavista oli syntynyt täysiaikaisina, mutta osassa raskauden kestoaikaa ei ilmoitettu.

52 tutkimusta olivat täysin poikkileikkaustutkimuksia (cross-sectional), joissa suoritettiin vain yksi kuvaus tutkittavaa lasta kohden. Loput 34 tutkimusta olivat pitkittäistutkimuksia, ja niissä suoritettiin 2-7, tyypillisesti 3 sarjakuvausta tutkittavaa lasta kohden.

Kaikki tutkimukset tehtiin ilman sedaatiota. Suurimmassa osassa tutkimuksista imeväisikäiset ja alle 4-vuotiaat lapset nukkuivat kuvauksen aikana (n=73/86). Viidessätoista tutkimuksessa tutkittiin 4-6-vuotiaita.Yhdessätoista niistä raportoitiin, että jos lapsi (suurimmassa osassa vanhempi tai yhtä vanha kuin 4v) pystyi, kuvaus suoritettiin lapsen hereillä ollessa esim. katsellessa elokuvaa. Neljässä muusta tutkimuksesta kuvaus tehtiin lapsen luonnollisen unen aikana.

Lapsella on tyypillisesti enemmän yhteistyökykyä, mutta lasta voi olla vaikeampi saada nukahtamaan vieraassa ympäristössä toisin kuin imeväisikäistä.

Eivät eronneet

Kuvaukset ajoitettiin usein tutkittavan normaaliin uni-/vuorokausirytmiin. Kuvantaminen tehtiin usein päiväunien tai nukkumaan menon aikaan. Kuvantamista päiväunien aikaan käytettiin tyypillisesti nuorempien tutkittavien kanssa ja ilta/yöajan kuvantamista imeväisikäisten sekä vanhempien osallistujien kanssa. Kuvauksen ajoituksesta raportoitiin 14:sta tutkimuksessa ja loput 72 tutkimusta eivät ilmoittaneet kuvauskäynnin ajankohtaa.

Lapsia totutettiin kuvantamislaitteen meluun antamalla perheille kuvantamislaitteen ääntä sisältävä CD-levy, ja vanhempia ohjeistettiin soittamaan CD-levyä, kun tutkittavat nukkuivat kotona. Yhdessä tutkimuksessa äideille annettiin MRI-valmistelupakkaus, jossa oli mukana korvatulpat ja kannettava kaiutin, jossa ladattuna magneettikuvauslaitteen ääniä. Samassa tutkimuksessa äitejä kannustettiin myös kapaloimaan imeväisikäiset nukahtamiseksi, jos eivät sitä jo tehneet. Kahdessa tutkimuksessa lasta väsytettiin ennen kuvantamista pyytämällä vanhempia herättämään lapsi aikaisemmin aamulla tai jättämään päiväunet kuvantamispäivänä välistä. Yhdessä tutkimuksessa pyydettiin vanhempia pitämään lapsi kiireisenä kuvantamispäivänä, jotta edistettäisiin nukkumista kuvantamishetkenä.

81:ssä tutkimuksessa ei raportoitu! Ja 5:ssä raportoitiin

Vanhempia pyydettiin tuomaan kuvantamispaikalle mukanaan lohtu/mukavuusesineitä kodinomaisen ympäristön luomiseksi. Ympäristöä pyrittiin myös luomaan viihtyisäksi omilla huoneilla, joissa oli mm. vaipanvaihto- ja kylvetysmahdollisuudet, heijaavia tuoleja jne. Himmennettyjä valoja myös tarjottiin kuvauspaikalla ja kuvantamislaitoksessa. Samalla luotaessa mukavaa ja kodinomaista ympäristöä, lapset saivat tutustua magneettikuvausääniin ennen kuvantamista ja heidän nukahtaessaan.

Nukkumista pyrittiin edistämään mukauttamalla ruokintarytmi ennen kuvantamista tapahtuvaksi. Lapset syötettiin 15-30 minuuttia ennen kuvantamista ja kapaloitiin lämpimiin lakanoihin nukahtamisen helpottamiseksi. Ruokinta ennen kuvantamista oli kaikista yleisimmin raportoitu valmistusmenetelmä kuvantamista varten 32/86!

Mm. kapaloimalla tai käärimällä. Käärimiseen esitettiin useita eri tapoja vaihdellen pelkistä lakanoista immobilisaattoriin asettamiseen. Useammassa tutkimuksessa (n=32) käytettiin spesifejä tyhjiöimmobilisaattorimattoja, -pusseja, -tyynyjä. Myös vaahtomuovipehmusteita, -patjoja ja viskoelastisia materiaaleja käytettiin pitämään lapsen pää paikallaan ja täyttämään lapsen ja käämin välinen tila. Suurin osa tutkimuksista mainitsi jostakin liikkeen stabilointitekniikasta ennen kuvantamista (n=51/86).

(N. 65/86 tutkimuksessa käytettiin jonkinlaista melua vähentävää menetelmää.) Joko passiivisilla tai aktiivisilla menetelmillä. Yleisimmin käytetty passiivinen toimenpide oli korvien suojaaminen. 25:ssä tutkimuksessa käytettiin kaksin- tai kolminkertaista korvasuojausta ja loput (n = 33) käyttivät yksittäisiä korvasuojaimia. Korvasuojainten lisäksi melutasoja vähennettiin 17:sta tutkimuksessa skannerin reikään asennetulla melua eristävällä vaahtomuovilla. Joissakin tutkimuksissa raportoitiin melun vähentämisestä tekemällä muutoksia kuvausparametreihin, millä saatiin noin 35 dB melua vähennettyä.

Useissa tutkimuksissa (n = 39/86) mainittiin, että tutkittavia seurattiin koko tutkimuksen/ kuvantamisen ajan. 26:ssa tutkimuksessa henkilö (esim. lääkäri tai hoitaja) visuaalisesti tarkkaili tutkittavaa. Myös osassa tutkimuksista käytettiin MRI-yhteensopivaa kameraa ja infrapunakameraa, pulssioksimetriä, EKG:tä. Vain kuudessa tutkimuksessa raportoitiin, että vanhemmat kutsuttiin jäämään kuvauspaikalle kuvauksen ajaksi.

Useimmissa tutkimuksissa ei suoraan ilmoitettu kuvantamisprotokollan kokonaiskestoa. Kuvausaika voidaan usein laskea annettujen sekvenssien ja tasojen lukumäärän avulla, mutta tämä ei kerro kokonaisaikaa kuvantamislaitteessa. Useimmissa tutkimuksissa raportoitiin eri kuvantamisjaksojen käytöstä, muttei raportoitu yksittäisiä kuvantamisaikoja. Jos raportoitiin, kuvausajat vaihtelivat kahdesta minuutista kahteen tuntiin. Lapsen yhteistyö ja kyky pysyä unessa mahdollistivat lisäkuvantamisjaksot ja pidemmät kuvantamisajat. Yleensä ikä korreloi kuvantamisajan kanssa. Vain yhdessä tutkimuksessa ilmoitettiin koko skannauskäynnin kesto, mikä vaihteli alle 1h-yli 5h.

Kyllä, kaikissa 86:ssa tutkimuksessa oli onnistuneet magneettikuvaukset ja mukaanotettujen kuvausten määrä vaihteli 9-445.

Hävinneestä datasta raportointi vaihteli suuresti tutkimusten välillä. 41 tutkimusta (n = 41/86) raportoi poisjätettyjen kuvantamisten määrän tai vaihtoehtoisesti mukaan otetun datan onnistumisprosentin.

Liikkuminen kuvantamisen aikana, mikä aiheutti liikehäiriötä (liikeartifakteja) dataan - tämä vähentää MRI datan laatua!

Muita mainittuja syitä olivat, ettei tutkittava esim. nukahtanut ennen kuvausta, heräsi siirtyessään kuvausalustalle tai magneettikuvauksen aikana. Poissulkemisia tehtiin myös demografisista syistä, analyysissä ilmenneiden ongelmien, tutkimuskohtaisen iän alittamisen tai ylittämisen, tutkimuksen muissa osissa tekemättä jääneiden mittausten ja aivojen anatomisen poikkeavuuden vuoksi. Eli kaikki poissulkemisperusteet eivät johtuneet epäonnistumisesta kuvantamisessa!

Ei, sillä erilaisista poissulkemisperusteista johtuen tutkimusten väliset onnistumisprosentit eivät ole vertailukelpoisia, eivätkä ne kerro ainoastaan kuvantamisen onnistumisesta.

Vuosina 2012-2016 FinnBrain Birth Cohort Study -tutkimuksessa 189 perhettä osallistui kuvantamisiin, kun heidän lapsensa olivat 2-5 viikon ikäisiä. Kuvantamiset tehtiin Turun yliopistollisen sairaalan radiologian yksikössä. 180/189 perheen lapsesta kuvattiin.

Lapset ruokittiin (rintamaito/formula) aluksi, minkä jälkeen heidät kapaloitiin tyhjiöpatjaan. Rauhoittavia/sedatoivia lääkkeitä ei käytetty. Lasta suojattiin melulta muotoiltavilla korvatulpilla tai kustomoiduilla kuulosuojaimilla. Vanhemmille annettiin myös kuulosuojaimet, koska he oleskelivat tutkimushuoneessa koko kuvantamisen ajan. Henkilökunta valvoi kuvantamista kontrollihuoneesta ikkunan kautta, ja heillä oli mikrofoniyhteys vanhempiin. Kuvantamishuoneessa oli kaiutin, mitä kautta henkilökunta sai tietää, jos lapsi heräsi. Tutkimus lopetettiin jos lapsi ei nukahtanut ennen kuvantamista tai ei nukahtanut uudelleen kuvantamisen aikana.

125/180 rakenteellisessa kuvantamisessa (69% onnistumisprosentti)

Joitakin teknisiä ongelmia, jotka havaittiin vasta datan keräämisen jälkeen. Tämä vaikutti merkittävästi datan laatuun, mikä vaihtui arvioidusta 92 % ---- 69% lopullisissa tiedoissa.

Skannausten aikana joko tutkijat tai vanhemmat rauhoittivat vauvat usein näillä melko yksinkertaisilla toimenpiteillä, jotka perustuvat vauvan reflekseihin ja/tai rauhoittavaan kosketukseen.

Ei, sillä jaksot, joiden aikana rauhoittamista käytettiin, katsottiin epäonnistuneiksi, eikä niitä koskaan käytetty analyyseissä.

2-vuotiaille tai sitä nuoremmille.

Kyllä, tekniikka on saanut korkean onnistumisprosentin 3 kuukauden ikäisillä tai sitä nuoremmilla vauvoilla. Se on yleisimmin käytetty tekniikka ja se on laajalti hyväksytty ja käytetty. Tekniikka ei ole kuitenkaan yhtä käyttökelpoinen vanhemmilla lapsilla, jotka eivät helposti nukahda tuntemattomassa ympäristössä.

1-5-vuotiaat lapset. Lisäksi tästä ikäryhmästä on vähemmän tutkimusta verrattuna nuorempiin tai vanhempiin ikäryhmiin.

Voidaan ajoittaa magneettikuvauskäynti lapsen päiväunien tai nukkumaanmenoaikaan ja kuvantaa luonnollisen unen aikana, mutta tämä edellyttää joustavia kuvantamisaikatauluja. Voidaan myös kuvantaa lapsen ollessa hereillä.

Ei ole selkeää näyttöä siitä, mikä on paras ikä aloittaa kuvantamiset lapsen ollessa hereillä. Kuitenkin artikkelissa kirjoittajat tarkastelivat tutkimuksia, joiden perusteella 4 vuoden ikä näyttää olevan yleisin ikä, jolloin skannaaminen aloitetaan lapsen ollessa hereillä.

Teko/ harjoituskuvantamislaitteen (mock scanner) käyttö ja käyttäytymisharjoittelu. Lisäksi kehitteillä on VR:ää hyödyntävä teknologia. Kun harjoitusprotokollaa sovellettiin harjoituskuvantamislaitteella (mock scanner), onnistumisprosentti oli 88 % rakenteellisessa ja 64 % toiminnallisessa magneettikuvauksessa 4-7-vuotiaiden lasten ryhmässä.

Ne ovat melko kalliita, mikä rajoittaa niiden saatavuutta. On näyttöä siitä, että magneettikuvausympäristöä simuloivan halvan leikkitunnelin käyttö voisi olla hyödyllinen vaihtoehto

Passiivisia menetelmiä korvatulpat, kuulosuojaimet, huput. Haasteina näissä epämukavuus, sovitusongelmat ja joissakin tapauksissa riittämätön melunvaimennus. Aktiivisissa menetelmissä pyritään suorittamaan itse kuvaus hiljaisemmin, esimerkiksi hiljaisemmat kuvausjaksot, kuvauskäämit (?). On myös kehitetty MR-menetelmä, jossa kuvausäänet pyritään saamaan miellyttävämmäksi musiikkia jäljittelemällä. Musiikki-menetelmästä ei ole tutkimuksia lasten parissa hyödynnettynä.

Magneettikuvausta edeltävän harjoittelun (mukaan lukien kirjanen, ääni, video, lelumalli tai mock-skanneri) tehokkuus ei parantanut tietojen laatua, sedaation käyttöä tai skannauksen onnistumisprosenttia. Tutkijat arvelivat, että yksi mahdollinen selitys voi olla se, että koulutus lisää lasten ahdistusta ja pelkoa.

Liikkeen systemaattiset vaikutukset tunnetaan huonosti, ja niitä ei useinkaan ole kontrolloitu . Tämä voi olla ongelmallista erityisesti tutkimusympäristöissä, joissa kiinnostavat tekijät, kuten ikä, sukupuoli tai sairaus, korreloivat yleensä sekä pään liikkeen määrän että rakenteellisten muutosten kanssa.

Harmaan aineen tilavuuden ja paksuuden arvioihin.

Niillä voi olla mahdollisia vaikutuksia toiminnallisiin tietoihin (kognitiivinen kuormitus).

Yksilölliset tekijät kuten tutkittavan ikä, sukupuoli, kulttuuri, sairaushistoria, käyttäytymisominaisuudet ja vanhempien odotukset. Artikkelissa arvioidussa tutkimuksissa ei eritelty yksittäisiä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä onnistuneeseen kuvantamiseen.

Onnistumista: vanhempien odotukset ja arviot siitä, miten hyvin lapsi yleensä selviytyy lääketieteellisistä toimenpiteistä, lapsen korkeampi kognitiivinen ja kielellinen kyvykkyys. Epäonnistumista: lapsen tarkkaavaisuusongelmat ja lapsen huono sopeutumiskyky. Lapsen temperamentilla voi olla vaikutusta kykyyn tehdä magneettikuvaus ilman sedaatiota.

Tärkein tavoite on vähentää lapsen ahdistusta ja hätää luomalla mukava ja lapsiystävällinen ympäristö. On tärkeää ottaa huomioon lapsen yksilölliset ja kehitystason mukaiset tarpeet ja räätälöidä valmistelut sen mukaisesti. Vanhempien viihtyvyys on yhtä tärkeää, koska se vaikuttaa suoraan lapsen tunteisiin.

Kalliin ja riskialttiin anestesian tarpeen vähentäminen hyödyttäisi kriittisesti sairaita lapsia, jotka altistuvat useille magneettikuvaussarjoille. Kuvantaminen ilman anestesiaa on kustannustehokkaampaa, vähentää anestesiaosaston työmäärää ja saattaa lyhentää kokonaiskäyntiaikaa.

(1) käynnin ajankohta (2) valmistelut kotona ja magneettikuvauslaitoksessa (3) tutkittavan tila kuvauksen aikana (nukkui/valvoi) (4) käytetyt liikettä estävät tekniikat (5) käytetyt äänenvaimennustekniikat (6) seuranta kuvauksen aikana - miten tapahtui (7) kuvauksen kesto (8) mukaan otettujen ja pois suljettujen kuvausten tarkka lukumäärä (9) syyt hävinneelle tiedolle (lost data) ja (10) käynnin kokonaiskesto

(1.) On saattanut jäädä artikkeleita haun ulkopuolelle, joka tehtiin MESH termeillä. (2.) Tiukat valintakriteerit asettivat rajoja erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä olevien lasten tutkimiselle. (3.) Kirjoittajat eivät sulkeneet pois tutkimuksia, joissa käytettiin samaa tai päällekkäistä otosta, mikä näkyy käytettyjen menetelmien yleisyydessä. (4.) Kadonneen datan syyt raportoitiin tarkastelluissa tutkimuksissa huonosti. Tämä vaikeutti epäonnistumisen syiden luokittelua ja luotettavan synteesin tekemistä kuvantamismenetelmien välisistä onnistumisasteista. Näin ollen onnistumisprosentteja ei pystytty vertailemaan tutkimusten välillä keskenään.

Aivojen magneettikuvauksen suorittaminen imeväisillä ja pikkulapsilla ilman sedaatiota on haastavaa, mutta hyvin valmisteltuna toteutettavissa. On olemassa erilaisia keinoja lapsen valmisteluun, melun vaimennukseen ja liikkeen rajoittamiseen. Kuvantamismenettelyistä raportoidaan usein puutteellisesti.

(1) prospektiiviset ja retrospektiiviset liikekorjaustekniikat tai parhaat käytännöt siedettävän liikkeen asteen määrittämiseksi. (2) Parhaiden valmistusmenetelmien selvittämiseksi ja skannauksen onnistumisprosentin parantamiseksi suosittelemme, että skannauksen menettelystä raportoidaan yksityiskohtaisemmin. ---- Näin ollen, ehkä anestesian tarve vähentyy, kun parhaimmat skannausmenetelmät voidaan tulevaisuudessa ottaa käyttöön myös kliinisellä alalla (ei-kiireellisissä tapauksissa).