Hydrosfääri ja vesijalanjälki

Hydrosfääri

• Hydrosfääri muodostuu meristä, mantereista ja ilmakehästä, ja vesi kiertää jatkuvasti sen sisällä.
• Maapallon vesivaroista 97,5 % on suolaista merivettä, jonka suola on peräisin maa- ja kallioperästä liuenneista mineraaleista.
• Makeaa vettä on vain 2,5 % vesivaroista, ja suurin osa siitä on varastoitunut napajäätiköihin.
• Ihmiset saavat käyttövetensä makean veden vesistöistä, pohjavedestä ja sateesta, sekä vähäisissä määrin meriveden suolanpoistosta.
• Suuri osa makeasta vedestä on pohjavetenä maan alla, ja se uusiutuu kostealla ja viileällä vyöhykkeellä sadevedestä.

Vesijalanjälki

• Vesijalanjälki on vedenkulutuksen mittari yksilöille, yrityksille, tuotteille, kaupungeille ja valtioille.
• Tuotteiden vesijalanjälki mittaa koko niiden elinkaaren aikaista vedenkulutusta.
• Piilovesi on osa vesijalanjälkeä ja tarkoittaa tietyn tuotteen valmistusprosessin aikana käytettyä vettä.
• Esimerkiksi t-paidan puuvillan kasteluun ja valmistamiseen kuluu noin 2 700 litraa puhdasta vettä.
• Suomalaisten keskimääräinen vesijalanjälki on noin 1 727 m3 vettä/henkilö/vuosi, mikä on suurempi kuin maailmanlaajuinen keskiarvo (1 243 m3 vettä/henkilö/vuosi).
• 41 % suomalaisten vesijalanjäljestä muodostuu ulkomailla.
• Kulutustottumusten muuttaminen pienentää vesijalanjälkeä.
• Kasvispainotteinen ruokavalio säästää vettä verrattuna liha- ja maitopainotteiseen ruokavalioon.
• Tehokas veden käyttö edellyttää oikeanlaisia viljelytekniikoita, alueen ilmastoon sopivia viljelykasveja sekä sadeveden talteenottoa ja hyödyntämistä.
• Yhden sianlihakilon tuottamiseen kuluu noin 4 800 litraa vettä.

Hydrosfääriin liittyvät uhat ja tulevaisuuden haasteet

• Vedenkulutus on monilla alueilla ylittänyt veden luontaisen uusiutumiskierron.
• Vedenkulutus on kaksinkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana.
• Väestönkasvu, elintason nousu sekä maatalous- ja teollisuustuotannon lisääntyminen lisäävät vedenkulutusta.
• Maapallon vesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti.
• Suurimmat makean veden varat ovat Venäjällä, Kanadassa ja Brasiliassa.
• Monilla Afrikan valtioilla on niukat makean veden varat ja vain alle 20 % asukkaista pääsee puhtaaseen veteen.
• Pulan vuoksi vettä joudutaan säännöstelemään tarkasti.
• Kehittyvien maiden puutteellinen vesihuolto ja sanitaatio johtavat siihen, että vesistöihin päätyy puhdistamatonta talousvettä, ulostetta ja virtsaa.
• Suurin osa makeasta vedestä käytetään maatalouden tarpeisiin; kotitalouksien osuus on noin 10 %.

Vesistöjen rehevöityminen

• Vesistöjen rehevöitymisellä tarkoitetaan kasvien ja levien perustuotannon kasvua.
• Rehevöityminen johtuu typen ja fosforin määrästä vesistöissä.
• Rinteitä päätyy vesistöihin pistekuormituksena tai hajakuormituksena maatalouden valumavesistä, teollisuuden ja yhdyskuntavesien mukana sekä kalankasvattamoilta ja laskeumana ilmasta.
• Typpi ja fosfori lisäävät levien ja vesikasvien määrää, mikä aiheuttaa veden sameutumista
• Vesistön umpeenkasvu, happikato ja kalakuolemat ovat mahdollisia seurauksia.
• Rehevöitymisen torjunnassa on tärkeää minimoida vesistöön kulkeutuvan typen ja fosforin määrää.
• Peltojen ja vesistöjen väliin on jätettävä suojavyöhykkeitä, jotta lannoitteet eivät pääse suoraan valumaan vesistöön.
• Tehokas vesienpuhdistus torjuu rehevöitymistä.

Muita uhkia ja haasteita

• Vesistöjä uhkaa happamoituminen, joka johtuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvusta.
• Hiilidioksidi muuttuu vedessä hiilihapoksi, mikä on vahingollista merieliöstölle, kuten korallieläimille.
• Liikakalastus ja vesistöjen saastuminen ovat uhkia.
• Öljyn pumppaamiseen ja kuljetuksiin liittyy öljyonnettomuuden riski, ja pienetkin öljymäärät voivat vahingoittaa merieliöstöä.
• Merten muoviongelma on pahentunut, ja meriin päätyy vuosittain noin kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä.
• Vuonna 2030 merissä arvioidaan olevan enemmän muovia kuin kalaa.
• Hydrosfääriin liittyvien ongelmien mittakaava vaihtelee paikallisesta globaaliin.