Globalisaation perusteet

Globalisaatio

• Globalisaatio sai alkunsa 1500-luvulla löytöretkien myötä kasvaneesta maailmankaupasta.
• Teollistuminen sekä liikenne- ja tiedonkulun kehitys ovat kiihdyttäneet globalisaatiota 1800-luvulta lähtien.
• Maailmanlaajuisten teknisten häiriöiden riski on kasvanut globalisaation myötä.
• Globalisaation myötä maat ovat riippuvaisia toisistaan esimerkiksi kauppakumppaneina ja globaalien uhkien torjunnassa.
• Taloudelliset kriisit ja pandemiat voivat hidastaa globalisaatiota ja saada maat kääntymään sisäänpäin.
• Globalisaatio on mahdollistanut monien maiden nopean talouskasvun ja elintason nousun.
• Verkkokauppa on muuttanut maailmankauppaa, lisäten yritysten tavoitettavuutta mutta myös kilpailua.
• Suuryritysten vaikutusvalta on kasvanut globalisaation myötä, ja valtiot tukevat niitä pitääkseen tuotannon omalla alueellaan.
• Yritykset käyttävät hyväkseen valtioiden erilaisia verotusjärjestelmiä ja harrastavat verosuunnittelua.
• Valtiot ovat alkaneet vaatia suuryrityksiltä yhteiskuntavastuuta vallan vastapainoksi.
• Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan yrityksen vapaaehtoista huomioonottoa yhteiskunnan eduista taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti.
• Maailmankauppaa ohjataan sopimusjärjestelmällä, jonka tavoitteena on poistaa tullit ja muut kaupan esteet.
• Vapaa maailmankauppa on suosinut kehittyneitä maita, ja kansainväliset järjestöt pyrkivät luomaan reiluja pelisääntöjä globaaliin kauppaan.

Euroopan yhdentyminen

• Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa nähtiin, että yhteiset taloudelliset intressit voisivat ylläpitää rauhaa ja vakautta.
• Euroopan yhdentyminen alkoi ajatuksesta saada hiili- ja teräsvarat valtioiden yhteiseen hallintaan.
• Saksa, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg perustivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) vuonna 1951.
• EHTY:n jäsenvaltioiden yhteistyö tiivistyi Euroopan talousyhteisöksi (EEC) ja Euroopan atomienergiayhteisöksi (Euratom) vuonna 1957, jotka yhdistettiin Euroopan yhteisöksi (EY).
• 1990-luvulla taloudellisen yhteistyön rinnalle tuli poliittinen yhteistyö, ja Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1993 sovittiin muun muassa yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja EY muuttui Euroopan unioniksi (EU).
• EU:n jäsenyys edellyttää poliittisten, taloudellisten ja jäsenyysvelvoitteita koskevien kriteerien täyttämistä.
• Jäsenyysprosessi voi kestää useita vuosia ja edellyttää EU-lainsäädännön hyväksymistä ja toimeenpanoa sekä kaikkien vanhojen jäsenmaiden hyväksyntää.
• EU:n laajentuminen on edennyt monissa vaiheissa:
• 1970-luvulla pohjoinen laajentuminen: Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska.
• 1980-luvulla eteläinen laajentuminen: Kreikka, Espanja ja Portugali.
• 1990-luvulla EFTA-laajentuminen: Suomi, Ruotsi ja Itävalta.
• 2000-luvulla itälaajentuminen: 12 uutta jäsenvaltiota.
• Brexit-neuvottelut (2016–20) varjostivat myöhempiä jäsenyysneuvotteluja.
• Eurooppa on jakautunut moniin kieliryhmiin, etnisiin vähemmistöihin sekä uskonnollisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin eroihin.
• Euroopan valtiot ovat väkiluvultaan hyvin erilaisia, ja niiden historiat poikkeavat toisistaan; osa on kuningaskuntia, suurin osa tasavaltoja.
• EU:n jäsenmaissa korostetaan samoja arvoja, jotka ovat osa eurooppalaista identiteettiä, ja Lissabonin sopimus (2009) määrittelee unionin keskeisimmät arvot: ihmisoikeudet ja demokratian periaatteet.
• 2000-luvun itälaajentuminen on osoittanut, etteivät unionin arvot aina toteudu käytännössä, erityisesti joissakin Itä-Euroopan jäsenmaissa, kuten Unkarissa.
• EU pyrkii eurooppalaiseen yhtenäisyyteen ja identiteettiin samoin keinoin kuin kansallisvaltiot: lippu, raha, kansallishymni ja kansallispäivä.
• Suhtautumisessa EU:hun on kaksi pääsuuntausta: euro-optimistit (liittovaltio) ja euroskeptikot (päätöksenteon luovuttaminen).

EU-kansalaisen oikeudet ja vaikuttaminen

• EU-kansalaisen oikeudet on määritelty EU:n perusoikeuskirjassa, ja velvollisuudet riippuvat kansallisesta lainsäädännöstä, tärkeimpänä lakien noudattaminen.
• EU-kansalainen saa liikkua ja asua toisessa EU-maassa ilman erillistä lupaa, mutta yli kolmen kuukauden oleskelun jälkeen on rekisteröidyttävä.
• Työnteko ja opiskelu ovat vapaita toisessa EU-maassa, eikä kansalaisia saa syrjiä työnhaussa tai opiskeluun liittyvissä maksuissa.
• EU-kansalaisella on oikeus työskentelymaansa sosiaaliturvaan.
• EU-kansalainen saa suojelua toisen jäsenmaan konsulaatilta tai lähetystöltä maailmalla tarvitessaan.
• Schengen-alueeseen kuuluu suurin osa EU-maista sekä muutama muu maa, ja sen sisällä liikkuminen on vapaata ilman rajatarkastuksia.
• EU pyrkii aktivoimaan nuoria jakamalla tietoa unionista ja tukemalla opiskelijavaihtoja ja järjestöjä.
• EU-kansalainen voi vaikuttaa unionin toimintaan yleisillä vaikuttamiskeinoilla, äänestämällä parlamenttivaaleissa, kuulemismenettelyllä, kantelulla, vetoomuksella ja kansalaisaloitteella.
• Sosiaalinen media mahdollistaa asioihin vaikuttamisen maailmanlaajuisesti.
• Kansalaisjärjestöt toimivat globaalien asioiden puolesta etsien ratkaisuja esimerkiksi ihmisoikeus- ja ympäristöongelmiin.

EU:n toimielimet, päätöksenteko ja talous

• Euroopan unionilla on viisi virallista toimielintä:
• Eurooppa-neuvosto päättää isoista asioista ja suuntaviivoista.
• Euroopan komissio huolehtii unionin arkipäivän asioista ja tekee lakialoitteita.
• Euroopan unionin neuvosto säätää lakeja yhdessä parlamentin kanssa.
• Euroopan parlamentti on tärkeä keskusteluareena, ja se säätää lakeja yhdessä neuvoston kanssa.
• Euroopan unionin tuomioistuin valvoo EU-lainsäädännön noudattamista.
• Unionissa on myös muita toimielimiä, kuten Euroopan oikeusasiamies, Euroopan investointipankki ja Euroopan keskuspankki.
• EU:ta syytetään toisinaan demokratiavajeesta, koska vain parlamentti on kansan valitsema.
• Lobbaus on olennainen osa EU-tason vaikuttamista, ja sitä säädellään avoimuusrekisterillä.
• EU on ylikansallinen lainsäätäjä, jonka asetuksia ja direktiivejä jäsenmaiden on noudatettava.
• Asetus tulee voimaan heti, ja direktiivin kansallisessa toteuttamisessa on enemmän liikkumavaraa ja siirtymäaika.
• Euroopan unionin neljä vapautta tarkoittaa ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaata liikkuvuutta.
• Sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää kilpailun vapauden ja hyödykkeiden laadun valvontaa.
• Unionin tärkein tulonlähde on jäsenmaksut, ja rahaa menee eniten aluetukiin.
• Jäsenmaksut ja tulonsiirrot määrittävät, onko jäsenvaltio nettomaksaja vai nettosaaja.
• Euromailla on yhteinen valuutta ja rahapolitiikka, ja Euroopan keskuspankki (EKP) on euromaiden yhteinen keskuspankki.
• EU:n jäsenvaltioiden velka on kasvanut, ja koronapandemian vuoksi komissio otti yhteistä velkaa.

Turvallisuuspolitiikka

• Turvallisuuden takaaminen on valtion tärkeimpiä tehtäviä, ja se luodaan lainsäädännön, viranomaisten toiminnan ja kansainvälisen yhteistyön avulla.
• Valtiot varautuvat uhkiin laajan turvallisuuskäsitteen mukaan, johon lasketaan sotilaallisen uhan lisäksi taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä ja ympäristöön liittyviä uhkia.
• Viranomaiset varautuvat kriiseihin ja turvallisuusuhkiin ennakolta suunnitelmilla, harjoituksilla ja varmuusvarastoilla.
• Kriisitilanteessa voidaan ottaa käyttöön valmiuslaki ja puolustustilalaki, jotka antavat viranomaisille lisää valtuuksia ja voivat heikentää perusoikeuksia.
• Suomen turvallisuuspolitiikan tavoitteena on itsenäisyyden ja demokraattisten perusarvojen säilyttäminen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen.
• Maanpuolustuksen tehtävänä on luoda riittävä pelote mahdolliselle hyökkääjälle.
• Suomen turvallisuuspolitiikan periaatteita ovat:
• Hyvät suhteet lähinaapureihin (suhteet Venäjään poikki vuodesta 2022).
• Sitoutuminen Euroopan unionin yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan.
• Sotilasliittojen ulkopuolella pysyttäytyminen (Suomi liittyi Natoon 2023).
• Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhdessä hallituksen kanssa, ja puolustusministeriö vastaa maanpuolustuksesta yhdessä puolustusvoimien kanssa.
• Eduskunta vahvistaa kansainväliset sopimukset.
• Euroopan unionilla on yhteinen ulkopolitiikka, joka pyrkii turvaamaan jäsenmaidensa etuja ja rauhaa Euroopassa.
• EU:n tärkein toimintatapa turvallisuuden lisäämiseksi on kriisinhallinta, ja se pyrkii estämään kriisin syntymisen tai puuttumaan siihen alkuvaiheessa.
• Kriisin ennalta ehkäisemiseen ja sen jälkihoitoon käytetään siviili- ja sotilaallista kriisinhallintaa.
• EU:lla on pääasiassa hyvät suhteet naapurimaihin ja kansainvälisiin järjestöihin, ja suurin osa jäsenmaista kuuluu Natoon.
• Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka on heikentänyt suhteita EU:hun, ja unioni on asettanut taloudellisia pakotteita Venäjälle ja tukenut Ukrainaa.